Sunnuntai

Inhoan sunnuntaita. Tai no kaikkia yksinäisiä päiviä... Nyt viikonloppu ei onneksi ollut kuin yhden päivän vapaa,  eilen olin pitopalvelu/ravintola Kalaxissa tarjoilemassa klo 13-20. Tänään lojuin taas puoleen päivään sängyssä,  sillä mitäpä muuta täällä voi yksinään tehdä.  Joku varmaan nyt FIKSUNA ehdottaisi että mene lenkille. No en mene. Ulkona satoi ensin vähän tihkua,  sitten se loppui. Vähän myöhemmin alkoi tulla lunta ja räntää, eikä tämä kamalasti nostattanut ulkoiluhaluja. Selviydyin sentään aurinkorasvaa ostamaan. Äidille, reissuun. Tai voisihan sitä kokeilla Suomen keväässä lumipyryssäkin.... 

Kotona kokkailin koko viikoksi ruokaa.  Tulista tomaattikastiketta ja spagettia huomiseksi töihin,  jauhelihaa,  kanaa myös tulisesti maustettuna, vispipuuroa. .. Osa menee pakkaseen, mutta tulipahan tehtyä taas. Ainiin,  voitaikinan lopusta mikä oli pakkasessa,  leivoin pikkupizzan sillä tulisella tomaattikastikkeella ja jauhelihalla. En tiskannut. Olenko nyt huono ihminen,  ketä kiinnostaa :D Siinä on huomiselle jotain tekemistä töiden jälkeen. 

Töistä puheen ollen, jospa saisin jatkaa ainakin ensi viikon tuolla koululla Hervannassa missä olen ollut. Vaikka loppukeväänkin voisin olla ja tehdä lisäksi vklp keikkaa. Raha puhuu tässäkin,  valitettavasti. .. Illalla juttelin J:n kanssa tulevasta. .. Hyvää kannattaa odottaa ;)

Nyt katson samalla American Pie 2 kun tätä kirjoittelen. Aina yhtä viihdyttävää. Toivotaan ettei aamulla sada lunta kun pitää polkea töihin. 

Niin.  Eilen törmäilin myös erään tytön kanssa, edellisestä kerrasta olikin jo aikaa. Mukava oli nähdä vaikka ulkona olikin kylmä ja olin kotimatkalla töistä. 

So, see you soon. Jatkan unelmoimista yksinäni täällä...

30.4

Pitäisi varmaan aloittaa meditointi tai muu mielenhallinta.  Etten miettisi ja murehtisi liikaa. Vaikka asiat periaatteessa ovatkin hyvin,  silti kalvaa epäilys: "entäpä jos. .." Riittääkö rahat? Kuinka maksaa kaikki? Onko töitä?  Missä?  Milloin? Mistä katto pään päälle? Onko meillä mahdollisuuksia anoa viisumia J:lle? Saadaanko me se? Haluaisin että tietäisin vastaukset näihin kaikkiin,  mutta ei. ..

Kaiken se kestää.
Rakkaus ♥

~Lotta

Koirien taivaaseen

Candi odottaa pentuja ja voi paksusti. Syntyi kolme ruskeaa pentua, mutta ikäänkuin emän vatsassa olisi vielä yksi möykky?
Päivää myöhemmin syntyi viimeinen ja niin pikkuruinen musta poikakoira! Minä sain yhden,  Jordan otti mustan, uroksen omistajalle yksi ja vielä yksi J:n serkulle. Samassa paikassa ne olivat ensimmäiset viikot kuitenkin.

Pennuilla taisi olla ikää 5-6 vkoa kun veimme meidän pennut "maalta kaupunkiin". Ensimmäinen yö oli kamala. Molemmat pennut alkoivat ripuloimaan ja oksentelemaan ja näytti että nämä kutistuvat puoleen muutenkin pienestä koostaan. Pitkiä valkoisia matoja löytyi myös. Vähän pahaa teki,  mutta pakkohan ne oli siivota ja saada pois.

Aamulla ensimmäisenä J kävi hakemassa matolääkkeet kun totesimme että sitä tarvitaan... Pentujen vointi alkoi kohentua ja annoimme näille pienten koirien penturuokaa. Aluksi syöminen oli aika hapuilua, aiemmin olivat juoneet vain emon tissistä maitoa. Pikkuhiljaa. Musta oli jo tässä vaiheessa ruskeaa siskoaan melkein tuplasti isompi. Minä leikitin ja paijasin tyttöä kuin lasta. .. Kerran jätimme koirat hetkeksi kämpän ulkopuolelle kun ne riehuivat sisällä niin. Aiemminkin olivat kyllä olleet siinä porrastasanteella eivätkä siitä lähteneet.

Nyt kuitenkin havahduimme haukutaan ja vinkumiseen. Toinen koirista oli ilmeisesti lähtenyt seikkailemaan jyrkkiä portaita alaspäin ja tippunut siitä pari askelmaa. Alhaalla oli naapureiden vähän isompi koira ja tämä oli ilmeisesti haukkunut ainakin pikkuista, puremista ei havaittu. Pikkuinen reppana oli säikähtänyt niin ettei liikkunut pitkään aikaan kun toimme sisälle turvaan. Ei tälle onneksi kuitenkaan käynyt mitään sen pahempaa, mutta kyllä minä itsekin säikähdin!

Skootterin kyydissä nämä oppivat olemaan kohtuu hyvin. Rannalla seikkailimme vähän myöhemmin ja kaikki ihastuivat näihin lapsosiin hetkessä ja pysähtyivät leikkimään näiden kanssa.  Olivat rannalla pääosin irti ja tulivat aika usein kutsuttaessa luokse,  ei kuitenkaan ihan joka kerta :) Kaikkea hauskaa koettiin yhdessä vaikka aikaa ei kulunutkaan kauheasti. Toki kakkojen siivoaminen välillä ärsytti,  mutta sitähän se on.

Muutamaa kuukautta myöhemmin pennut kokivat kovan kohtalon ja ovat nyt koirien taivaassa. Siellä ei ole enää kärsimyksiä ja saa leikkiä sydämensä kyllyydestä muiden pentujen kanssa.

Rakkaudella,
pentujen vara-äiti

Kun linjat ei pelaa

Tekisi mieli heittää kännykkä seinään. P@$*@ kun yrittää soittaa nii  @skypen kautta puhe on kuin vedenalaista pulinaa, hotcom katkeaa minuutin jälkeen ja sen jälkeen puhelimeen ei saada yhteyttä ja asia olisi tärkeä. Nukkuakin pitäisi,  herätys aamulla 6.15. Mikään ei pelaa sillon kun pitäisi.  Voisin vain heittäytyä itkemään tuohon lattialle,  jos se vaikka auttaisi. Nämä kun ovat sellaisia asioita mitkä pitäisi hoitaa,  muuten menee yöunet. Ärsyttää. Kiukuttaa. Pipari sentään.

Netti ei toimi toisessa päässä joten fb ja muut haihatukset poissuljettuja nekin. Ah. Eipä tässä muuta.

Para matrimonio

Jos joku on menossa naimisiin ulkomailla/ulkomaalaisen kanssa,  tässä kerron vähän miten asia etenee. Eli häitä varten tarvittavia juttuja nyt käyn tässä läpi vähän tarkemmin. VAROITUS kuivaa luettavaa.

Dominikaaninen Tasavalta kuuluu Haagin sopimukseen (ks.Haagin yleissopimus 1961) ja näin ollen kaikkien papereiden laillistaminen hoituu samalla tavalla,  Apostille-todistuksella. Ensin kävin maistraatissa (samat lomakkeet voi myös tulostaa www.maistraatti.fi) kyselemässä kauanko näissä asioissa yleensä menee ja mitä kaikkea tarvitsen.
-esteettömyystodistus/esteiden tutkinta (voimassa 4kk, sen saa 7vrk kuluttua maistraattiin toimittamisesta) pyysin myös espanjaksi = monikielinen suomi/ruotsi/englanti/espanja 0e
-Apostille-todistus yllämainittuun 12e
-ulkomaalaisesta puolisosta annettavat tiedot (tämä ja esteiden tutkinta lomake palautetaan maistraattiin yhdessä.) Nimi, osoite, s.posti, puhnro, synt.aika
-Virkatodistus/syntymätodistus tarvitsin tämän espanjaksi, jotta välttyisin kalliilta käännätys prosessilta. Laitoin sähköpostia Helsingin maistraattiin: "Hei, tarvitsen espanjankielisen syntymätodistuksen ja siihen apostille-leiman." Tietysti viestiin tulee omat henkilötiedot ja postitusosoite. Helppoa, tämän saa siis HKI:stä "erikoispalveluna", myös muita kielivaihtoehtoja. (vtj-otteet.helsinki@maistraatti.fi) Kotiin tulee alle viikossa. Hinta 30e
-Apostille-todistus yllämainittuun 12e

Eli Monikielisen esteettömyystodistuksen ja Apostillen siihen sain täältä Tampereelta. Paperissa lukee kaikki tiedot 4:llä kielellä. Vietyäni lomakkeet täytettynä maistraattiin ja siitä 8vrk kun sain nämä kotiin toimitettuna. Siitä lisähintaa 5e.
Syntymätodistus ja siihen Apostille myöskin kotiin noin viikossa (itselleni sattui pääsiäisen pyhiä tähän,  joten kesti ehkä päivän pidempään). Lasku tuli myös postissa,  maksuaikaa 21vrk.

Domeissa tarvitsen myös tietysti passini ja siitä kopion.
Dominikaanit tarvitsevat:
-cedula,  original y copia (henkkarit ja kopio niistä)
-acta de nacimiento, certificada (syntymätodistus,  sertifioitu, ei tarvitse olla "legalizada/laillistettu") en ole ihan varma onnistuuko tuo sertifiointi myös paikallisesta Oficial de civil paikasta vai joutuuko sen hankkimaan Santiagosta
-papel de soltería (tms mikä vastaa meidän esteettömyystodistusta) tämä pitäisi saada JCE:sta aika helposti. Ilmainen?

Kaksi todistajaa tarvitsemme myös ja heidän henkilöllisyystodistuksensa. Mikäli ulkomaalainen,  passi käy,  paikallisilla cedula. En muista saiko todistajat olla sukua vihittäville vai ei.

Tässähän tätä tekstiä tulikin, mitähän vielä?

Minulla on ihana hääpuku, mutta se vaatii vielä pientä hienosäätöä. Asia on työn alla,  kiitos siitä äidin työkaverille. Kengät ostan vasta Domeista, Santiagon reissu pitää tehdä kuitenkin ennen häitä. Käyn ehkäpä salongissa paikallisten naisten tapaan myös. .. ;)

Ciao! Hasta pronto! See you soon! Palataan taas :)

♥:llä Lotta

saavuin kotiin.

Elokuu 2013 ....odoteltuani matkatavarahihnalla hetkisen, menin vaihtamaan vaatetta kevyempään ja istuskelemaan ulko-oven lähelle. Olin taas palannut Dominikaaniseen Tasavaltaan, Santo Domingoon, maan pääkaupunkiin. Ilma oli kuuman kostea huolimatta siitä, että kello oli vasta kaksi aamulla. Vedin syvään henkeä ja huomasin kuinka koko saari tuoksui niin erilaiselle. elämä maistuu niin erilaisen suolaiselta ja Tiesin tulleen kotiin.

Täällä ja tuolla onko rakkautta tai rakkaita?

Onneksi elämässäni on Rakkaus isolla R:llä, ilman sitä vois Tämä kaupunki olla minulle liikaa. Edelleenkään en montaa ihmistä tunne, bachata/afrolatin night:n kautta joihinkin ihmisiin pintapuolisesti tutustunut, mutta minulle se ei vielä riitä. Tarvitaan oikeita ystäviä. Ja te kyllä tiedätte missä olette, enimmäkseen liian kaukana pyörähtää töiden jälkeen kylässä tai lähteä notkumaan vain johonkin. Olen tullut siihen tulokseen ettei sillä ole mitään merkitystä, oletteko 50, 500 vai 5000 kilometrin päässä, olette yhtä paljon mielessäni ja treffien järkkäily on yhtä hankalaa. Rakkaudesta sen verran, vaikka välillämme on tuhansia kilometrejä, aavaa merta ja muita esteitä, minä tiedän että tämä kestää ne. Olennaisempaa onkin kysyä kestääkö pää? Joulun jälkeen Suomeen tullessani tiesin ettei tämä helppoa olisi ja kahden kuukauden jälkeen olinkin jo sitä mieltä että takaisin on päästävä. Vaikka vain vähäksi aikaa. Minähän kävinkin siellä vaikka pitkään asiaa pohdinkin ja poikaystäväni yritti toimia järjen äänenä tietäen rahatilanteeni. Joku luulee että olen hyvinkin rahoissani kun matkustelen näinkin paljon, mutta totuus on toinen. Kun tuntuu ettei jaksa enää päivääkään yksin täällä Suomessa, ne rahat kaivetaan vaikka maan alta... Seuraavan kerran olen lähdössä touko-kesäkuun vaihteessa ja siihen mennessä pitäisi olla minun parit paperit kunnossa, jotta häät voidaan järjestää suunnitelmien mukaan. Tai allekirjoittaa paperit ja juhlia sen jälkeen. .. Toivottavasti pääsen jo ensi viikolla maistraattiin näitä asioita setvimään. Hommassa ei pitäisi olla kummoisia mutkia, lähinnä että tilataan Helsingistä espanjankieliset paperit niin säästytään käännättämiseltä mikä taas on kallista Kesän jälkeen en taas tiedä mitä tapahtuu, haluaisin toki olla RD:ssa mutta voi olla ettei se pitkää pätkää ole mahdollista tällä budjetilla. Jos olisikin joku hyvä ja helppo keino ansaita rahaa, enkä puhu diilauksesta tai prostituutiosta kuten joku joskus heitti. Ihmisiähän tässä vain ollaan. Silti en kadu mitään tästä, menneisyydessä on asioita jotka olisivat paremminkin voineet mennä, mutta kaiken sen jälkeen elossa ollaan ja näillä mennään mitä on saatu !

Jos minua itkettää

Eilen illalla minulla oli vielä hyvä olla, mutta nyt tuntuu ettei tästä tule yhtää mitään. Ehkä minusta ei sitten ole tähän. Eihän töihin meno varsinaisesti ahdista, mutta sitten jossain vaiheessa tulee epätoivo. Kun Hänellä ei ole hyvä olla sängyssä siinä asennossa mihin nostin ja vaikka parhaani yritän ja muuttaa asentoa, tämä tuntuu ylitsepääsemättömälle asialle tänään. Edelliselläkin kerralla se oli vaikeaa, mutta tänään mahdotonta. Onko vika minussa vai enkö vain osaa? En tunne oloani kovin hyväksi työntekijäksi jos mikään ei onnistu. Toki tässä voi olla myös muuta?, mutta silti tuntuu pahalta. Ei ole mukava koittaa itkeä äänettömästi keittiössä Hänen yrittäessä nukkua happimaski kasvoillaan. Enkö minä vain riitä? Lasken tunteja, minuutteja ja pahimmillaan sekunteja työpäivän päättymiseen. Enhän minä tällaista halunnut. Enkä arvannut että se olisi muutenkaan tätä. Jos elämänhalu hiipuu, se ikäänkuin säteilee jotain negatiivista muillekin. Rahallisesti tämä ei ole yhtään sen parempi kuin keittiötyöt, mutta täällä ainakaan käsieni ei pitäisi altistua kemikaaleille tai ruoka-aineille. Ehkä olisi parempi vain tehdä pätkätöitä keittiössä, miettien joka ilta missä seuraavana päivänä taas olisikaan. Siellä sentään tiedän mitä tehdä ja tunnen saavani jotain aikaan - täällä tulee lähinnä rautavanne rinnan ympärille ahdistamaan. Haluanko että heräilen uudestaan toistuvaa painajaiseen, jolloin en tajua olevani unessa: Hän ei saa happea, haukkoo henkeään Ja kuolee aina vain Uudelleen, koska MINÄ olin muka nukahtanut kesken työvuoron ja jättänyt Hänet yksin.

LT elokuu 2013

...koska on vasta niin varhaista joituisin odottamaan ehkä jopa 4h bussia joka lähtee Samana/LT/sanchez suuntaan. Minä istuin odottamassa lentokentän ulkopuolella portailla ja pian siihen tulee yksi poliisi joka kysyy mitä minä odotan ja muistanko häntä. Sanoin että en muista ja sitten tämä mies alkoi kertoa missä minut oli tavannut. Tajusin että se oli sama tyyppi joka kysyi minulta joskus: "Onko sinulla poikaystävää? Jos on niin eihän se mitään haittaa. Jokainen nainen tarvitsee yhden poliisi poikaystävän!"

Sanoin silloinkin vain että ei kiitos, mutta eihän se mitään uskonut. Nyt alkoi sitten kertoa siitä, kun hänellä on vaimo ja lapset.  "EI se mitään mitä haittaa." Minä: "Kyllähän se minua haittaa. Ja jos sanoisin että sitä paitsi ei kiinnosta."

Meni hetki niin huomasin että kaksi miestä jotka olivat lentokoneessa aiheuttaneet pienen selkkauksen,  tulivat nyt ulko-ovista ja jäävät katselemaan siihen. Toinen heistä tuli kysymään minulta espanjaksi että "Anteeksi minä olen tavannut teidät, etkö sinä asu Las Terrenasissa?"  Minä siinä häkellyin vähän ja vastasin että kyllä ja olen menossa sinne mutta ensimmäinen bussi lähtee vasta n.7 aikaan. Hän sanoi että hekin ovat menossa sinne samaan paikkaan ja että voisimme ottaa taksin yhdessä ja maksaa kolmeen pekkaan.

Tuttua taksikuskia ei kuitenkaan siihen aikaan saatu kiinni. Odotimme bussia ensin lentokentällä ja vähän myöhemmin menimme pysäkille taksilla. Matka sujui nuokkuessa ja miettiessä miten kaikki sujuisi taas. Saavuimme Las Terrenasiin n. 10 aikaan ja minä jäin bussista siinä nurkilla missä tuleva huoneeni piti sijaita. Soitin tälle "yhteyshenkilölle", mutta hän ei vastannut.  Hyvin dominikaania. .. Aurinko porotti ja suihku olisi tehnyt terää,  mutta sellaista vaihtoehtoa ei näyttänyt olevan.

Kävelin vähän matkaa ja päädyin tuttujen poikien mopokorjaamolle. Yritin soittaa uudelleen ja selvittää mistä saan avaimen kämppääni. Vihdoin sain tämän tyypin langan päähän ja selvisi että en voikaan vielä muuttaa sinne. Siinäpä pieni pulma. Kuulemma ainakin pari-kolme päivää menisi kun huone pitäisi maalata... Jäin juttelemaan mopokorjaamon poikien kanssa ja kysyin voinko jättää rinkkani sinne ainakin joksikin aikaa. Asia oli ok, joten lähdin käveleksimään kohti meksikolaisen ystäväni ravintolaa,  josko hän olisi jo siellä. Ei ollut.

Pyörin muutaman tunnin kylällä ja söin vähän. Kämppä asia mietitytti.  Mitäs nyt,  budjetti ei antaisi anteeksi hotelliasumista. Eihän minulla ollut suunnitelmia tulevalle. Hankkia töitä ja asua halvasti. Palailtuani iltapäivällä takaisin mopokorjaamolle selitin toisellekin tyypille tilanteeni,  olisiko tällä hyviä ideoita. Meni vain hetkinen kun tämä heitti ilmaan ehdotuksen: voisin asua ainakin jonkin aikaa tämän huoneessa, jota ei itse käytä, sillä kämppää tyttöystävänsä kanssa. Asunnossa asuu myös hänen isänsä, mutta tämä on vartijana töissä öisin eli yöt saisin viettää yksin ja päivisin jos häivyn asunnosta isän nukkuessa. .. Arvatkaa oliko ehdotus aika pelottavakin,  mihinköhän minä vielä joutuisin,  mutta toisaalta luotin tähän tyyppiin sen verran että tiesin ettei jää minua tulisi ahdistelelmaan. Kysyin että mitä se isäkään sanoo jos olen siellä.  Se ei kuulemma olisi ongelma.

Minua on sanottu sinisilmäiseksi ja tyhmäksikin kun teen tällaisia asioita,  mutta rohkea rokan syö ja jos ei koita niin ei voita. Jos homma ei toimisi, voisinhan vain häipyä sieltä. Yksi pojista sitten heitti minut illemmalla sinne ja totesin että paikka on vähän kaukana,  mutta ei mahdottoman matkan takana kuitenkaan. Petasin sängyn ja purin rinkasta pakolliset pesytymisvälineet yms pientä.  Parit paidat ja sortsit. Vessan käyttö neuvottiin, vettä sai ulkoa,  pyykkiäkin saisi pestä koneella tarvittaessa. .. Jännitti. Avainta ei ollut, keinot on monet päästä sisään.  Esim. Ikkunasta.  Todella turvallista. .. Ollessani sisällä pystyin lukitsemaan kaikki onneksi. Kävin vielä suihkussa ja kylällä.  Paluumatkalla sain kyydin toiselta tutulta ja tämä ihmetteli missä asuin.  Selitin tilanteen. Hän sanoi asuvansa n. 300m päässä! :)

Nukuin vähän rauhattomasti,  mietin kaikkea. Aamulla heräsin ja törmäsin lähes sananmukaisesti kaverini isään. Tervehdin ja yritin taas selittää jotain,  mutta onneksi kaverini oli jo asian selvittänyt. Joten nou problem. Hän oli juuri tullut töistä ja aikoi nukkumaan. Minä hiippailin pois ja etsimään syömistä.

Tätä "rinnakkaiseloa" jatkui lopulta noin viikon ennen kuin sain avaimet. avaimet uuteen huoneeseeni, joka oli aika karu.

Jatkuu. ...

2013 kesä ja back to DR

Olen aikaansaamaton mutta annettakoon se anteeksi kun olin unohtanut koko blogin. Viimeisin päivitys näyttää olleen viime vuoden kevät puolella ja alkoholin huuruista elämää vietetty niihin aikoihin. Hauskaa oli yleensä, rahaa kului enemmän kuin tuli töistä, mutta kämppäsinhän silloin sentään ilmaiseksi yhdessä huoneessa ex-työkaverin kämpässä. Sen jälkeen toukokuussa 20 pv 2013 suunnistin takaisin Suomeen kesätöihin. Ensimmäisen etappi oli Tampere, jossa liftasin rinkan kanssa Kuopioon asti. 4 autoa ja yksinäistä ihmistä tarvittiin matkan taittamiseen, mutta säästyipä nekin rahat. Alunperin suunnittelin Kimppakyydillä menoa, mutta eka kuski teki o haría koiran eksytettyä heidät metsään... Siitä se idea sitten lähti. Jäin Kuopioon yöksi Visan ja Soilan luokse yöksi, kiitos teille! Ja seuraavana aamuna ajettiin Van kanssa Kajaaniin luokkakokoukseen. Meillä oli ihan hauskaa siellä, sanottiin ja pulahdettiin Ellun kans myös hyytävän veteen. Toiset oli jo "aikuisia" -toiset ei.. Ja toiset tasan niin urpo ja kuin ennenkin. Itse ainakin lukeudun niihin :D Saatiin kumottua riittävästi alkoholia ja ehkä liikaakin ja sitten lähdettiin Onneloimaan. Erästä joukosta alkoi jo kahden kieppeillä "väsyttää" niin lähdettiin jo aikaisin pois. Siinä minä kesän sitten tein Koti Pizzassa töitä, välillä heppailemassa ja ruokkimassa leiriläisiä, sitten kiiruhti Mondo MMinerals in keittiölle kokkaamaan. Aina jossain välissä nähtiin tyttöjen kanssa, milloin missäkin ja joskus enemmän partyja kuin toisinaan.. Hauskaa oli ja tekemistä riitti. Toisinaan tuntui ettei vuorokauden tunnit riittäisi! Kämppäsin Lauran olohuoneen sohvalla, tulin ja menin edestakaisin ja yleensä kävin vain nukkumassa siellä. Muutaman kerran ulk iltiin Jessen kanssa tai käytiin vaikkapa kaupassa. Loppu kesästä alkoi olla taas kaipuu toiseen kotiin, Las Terrenasiin. Ostettuani lennot Frankfurtin kautta Santo Domingoon oloni oli helpottuneempi tavallaan sillä lennosta ei tarvinnu enää murehtia. Vaikka kaikki tärkeät ja rakkaat ystävät ovat Suomessa, silti elämässä oli jonkun mentävä aukko. Kaipasin hiekkarantoja, bachatan, merenguen ja reggaetonin tanssimista muiden samanhenkisten ihmisten seurassa. Espanjan puhumista... Carmenin tekemiä Chimichangoja, quesadiloja ja muita meksikolainen ystäväni herkkuja. Ja tarpeeksi ahkerasti etsittyäni löytyivät lennot myös Johannalle! Tätä olin odottanut jo pitkään, saisin näyttää toisen puolen elämästäni ystävälleni. Matka ei sujunut ihan mutkitta, Saksassa oli lentokentän vaihto ja koska oli sunnuntai, aikataulut eivät olleetkaan sellaiset kuin olin netistä katsonut. Check In oli onneksi tehty jo Suomessa (kiitos Sallan kaverin isälle... Joka myös vei minut, tuntemattoman tytön Pirkkalan lentoasemalle hyvää hyvyyttään eikä halunnut siitä mitään korvausta.) Niin.. Saksassa saavuttua Frankfurt International Airport:in totesin että lennon lähtöön on aikaa 1h 20min eli aika tiukille menisi. Juoksin Terminaalista air trainiin ja toisessa terminaalissa etsin lähtöportin. Passport controlissa tuli ongelmia. Passini ei kuulemma toiminut. Tai siinä oli jotain outoa, sitä ei löytynyt tietokannasta tms. Koitin selittää että portti sulkeutuu muutaman minuutin kuluessa kun työntekijät alkoivat soitella johonkin ja odottelin n. 15min siinä. Kyseessä kun ei ole mikään pienin lentokenttä... Aikansa selviteltyäni he päästivät minut jatkamaan ja juoksin minkä pääsin portille. Siellä huomasin erään pienen ongelman. Minulla oli rinkka edelleen selässä eikä sitä tietenkään voi viedä matkustamoon. Meinasin joutua paniikkiin. Aloin miettimään mitä tehdä ja etsin juosten lentokenttävirkailijan. Tämä sanoi että ainoa vaihtoehto on palata matkalaukkuhihnojen kautta ulos baggage drop pisteeseen -joka olisi toisella puolella valtavaa rakennusta. Juoksin yhdessä pitkin käytäviä , minä hikisenä ja jalat maitohapoilla. .. Tein oman rinkankanto ennätyksen juostessani ympäriinsä! Toinen työntekijä ajeli niillä golf-autoa muistuttavilla kaaroilla mutta ei viitsinyt pysähtyä vaikka tilanteen näkikin ja toinen virkailija huusi että STOP. JATKOIN SIIS JUOKSUANI. Vihdoin pääsin tiskille ja se oli juuri suljettu mutta Onneksi suostuivat vielä ottamaan rinkkani. Ja taas mentiin, läpi käytävien, turvatarkastusten ja muiden viimeiseen tarkastukseen. Siellä minut taas pysäytettiin. Repussani oli pehmolelu-Sammakko, joka ilmeisesti näytti epäilyttävää koska se pyydettiin saada tutkia. Onneksi eivät alkaneet ratkomaan sitä! Pieni Lotta kun tarvitsee unikaveria. Vihdoin lentokoneessa. Siellä oli joku selkkaus kahden miehen vuoksi joilla oli Emergen Exit paikat ja heidän täytyisi osata joko saksaa tai englantia pystyäkseen istumaan siinä ja auttaakseen muita pakkolaskun sattuessa. Miehet ei ymmärtäneet vaan selkkasivat italiaa ja espanjaa jota tas suerte ei ymmärtänyt sanaakaan. Aikansa huoidottuaan ja selvitettyä miehet suostuivat vaihtamaan paikkoja riviä taaemmas//PITKIN HAMPAIN. .. Lento meni hyvin, koitin nukkua samalla ja katsella elokuvia. Laskeuduimme ajallaan kuitenki kaikesta huolimatta. Jatkuu...

Maanantaina sataa vetta

Eilen taisin kayda Tinan kanssa Limonilla vaikka olenkin kipea. nukuin koko lauantain, sunnuntain puoliksi ja tanaan voisin jatkaa... En mennyt toihin, soitin toimistolle etta olen sairas. Iltapaivalla pitaa lasta menna kuitenkin vahtimaan, muuten ei rahaa tule riittavasti. Eilen oli hauskaa mutta kotiuduin kuitenkin jo ennen puoltayota, eli kerrankin ajoissa ilman itkuja ja raivareita! Taman hetkinen koti sijaitsee kahdessa paikkaa taalla, eli voin menna kumpaan haluan.. Sinne missa vaatteet tai sinne missa enemman tuntuu kodille! :) Tama kurkkukipu, yska ja muu tuntuu etta repii keuhkot ja keuhkoputket hajalle valilla. Ei kauhean miellyttavaa, mutta nailla mennaan. Ei kiinnostais laakariin menna hakemaan ainaisia antibiootteja. Ihan sama mika on vikana niin antibioottia pillerina tai suoneen.. Huh. Paa halkeaa ja korviin koskee kun on niin pahasti lukossa. Silman rahmii oisin niin etta se on pakko huuhtoa pariin kertaan jos ne meinaa saada auki joskus. Nyt taidan lahtea empanadan metsastykseen kun tekee mieli sellaista!

Ya tu sabes...

Tietaahan sita minkalaista elamaa taalla voi viettaa. Aika rattosaa eiko totta ? Eika drinkki paivassa oo pahaksi ? Tai ulkona syominen ? Ja baarissa aamu kuuten asti oleminen? Kaikkeen tottuu, kotiinkin paasee yolla kun huutelee muita asukkaita ikkunasta jos ovi on lukittu.. Huonomminkin vois olla. Eilen sain tnassia piitkasta aikaa merenguea ja bachataakin ihan mukavasti. Ja ilman taka-ajatuksia. Ja jutella niin ulkkiksille kuin paikallisille (tyo)kavereille ja kaikille. Sitahan sanotaan etta kuolema kuittaa univelat, mutta ehka ei kannata sinne asti odottaa. Joskus voisi menna ajoissa nukkumaan tai koittaa nukkua aamulla pidempaan. Olen harrastanut porttien yli kiipeilya ja pihoille tunkeutumista mutta kyllakin vahingossa. Onneksi kukaan ei huomannut. Olin "nanny" ekaa kertaa tanaan sille kauniille lapselle(tai siis ekaa ja ekaa...), kaytiin leikkipuistossa keinumassa, tekemassa hiekkakakkuja ja syomassa jaateloa. Tietaahan sen etta se jatski on jossain muualla kuin vain suussa. Kotona suihkun kautta vaatteiden vaihtoon... Ihan mukava homma ja tuleepahan ulkoiltua parituntia lisaa paivassa. Ma-pe teen sita hommaa ainakin aluksi ja jatkossa katsotaan onko 4-5pv toita/vko. Bodegaa 3-4 yota lisaksi. Ihan ok, en ma rikastu, mutta parjaan. Ostin tanaan kannykan. 700pesolla. Siina on taskulamppu ja radio. Niilla parjaa :D Olisin hankkinut itselleni myos nettitikun, mutta minullapa sattuu olemaan jo kaksi liittymaa avattuina Orangelle niin en voi ottaaa lisaa. PAITSI jos menen Samanaan ja "peruutan=kuoletan) sen vanhan varastetun liittyman mika ryostettiin sillon lokakuussa ? En ollut ajatellut etta se voisi olla esteena. Mutta tosiaan nyt olis edullinen netti jos talla viikolla sen hankkisin,. ei tarviis maksaa alotusmaksua kun pelkka kk maksu. Sen kanssa ois toki naimisissa 1,5v, mutta kaikki kylla jarjestyy. Pitaa harkita huomenna/ke/to sinne Samanaan menoa niin voisi saada sen netin sitten. Ja vois ehka skypetella ihmisten kanssa ja kommunikoida useammin kuin kerta viikossa tai muuta vastaavaa. Ja kuunnella musiikkia netista. Nyt lahden taalta etta kerkean toihin.

Elamani kunnossa (hipaisusta ei oteta)

Hola Finlandia y amigos! Kaikki selkiytyy pikkuhiljaa tassa ja elama nayttaa oiekin hyvalle! Yksi pieni valikohtaus sattui viime viikolla aika yllattavalta taholta, mutta sekin on taakse jaanytta elamaa. Syyna oli mustasukkaisuutta turhasta ja oletuksien perusteelta. En omista puhelinta. Sen jatin ehka baariin tai tippunut tielle pari pv sitten. /sen siita saa kun kanniskelee kannykkaa kadessa tai liiveissa ja tanssii ilmeisesti riittavasti...) Taytyy lahtea alcatelin ostoon maanantaina. Oikeastaan aika rentouttavaa olla ilman kannykkaa, ainut vaan etta kellon aika olisi hvya saada tietoon. Onneks en tee toita aamusiin nini ei tarvitse pelata nukkuvasta pommiin ;) Eli sain toita taas La Bodegasta, muutama ilta viikossa 3-4 yota ja tanaan kavin M:n juttusilla joka tarvitsee "lapsenvahtia" muutaman iltapaivan viikossa. Ihan hyva diili ja ihana lapsi! Paastaan leikkimaan puistoon, rannalle ja muutenkin pihalle. Joskus ehka laitan ruokaakin, mutta eipa se ole onglema. Kun minulta kysyttiin etta siivoanko nini vastasin rehellisesti etta EN. Ja hyva niin, M sanoikin olettaneensa ettei meidan "suhde" toimisi jos pitaisi sanoa "Lotta, sangyn alla on viela likaista, siivoappa sielta..." Kaikki jotka minua yhtaan tuntee niin tietaa etten ole mikaan siivousihme ja kodinhengetar. Osaan senkin tarvittaessa mutta ... Olen saanut joka apiva juttuseuraa kavellessani tuolla kaduilla tai istuessani Meksikolais-ravintolassa (notkun siella siis paivisin ja juttelen C:n kanssa. En mina ihan niin rahoissani ole etta voisin syoda sentaan ravintolassa joka paiva monta kertaa... ;D Asumisasioista sen verran etta tama kompromissi mihin olen paatynyt olosuhteiden johdosta on ihan ok. ASun siis tyokaverin ja neljan muun tyypin kanssa yhdessa talossa Las Ballenasin alueella pikkutiella. En ole jutellut mita maksan siita, mutta kai ma jotain maksan vaikka viikon kavisinkin vain olemassa. Joka paiva minut kuitenkin ruokitaan (1-2krt, riippuu olenko paikalla kun kokataan). Maanantaina luulen olevani viisaampi sen suhteen missa asun. Onhan minua toki kosiskeltu moneenkin suuntaan mutta PITAISI LAITTAA JAITA HATTUUN ja olla ihan tranquilo niinkun suunnittelin. Olen ihan tyytyvainen tahan kunhan vain asuntoasian saisin enemman ja vahemman varmaksi. Etta ei tarvitse miettia kuka on vallannut minkakin sangyn kun tulee yolla toista kotiin. Suomikamu K on taalla, mutta nyt on pari paivaa kun ei ole nahty, eilen en lahtenyt ulos joten jospa tanaan nahtaisi ja ilman kannykkaa tuo soittaminen on hiukka hankalaa. Mutta siis toita on, rahaakin ihan ok, ihmissuhteita rakentelen pikkuhiljaa sellaisten ihmisten kanssa ketka aiemmin olleet enemman ja vahemman hyvanpaivantuttuja. Toissa saa kuunnella musiikkia ja tanssiakin joskus, jutella ihmisten kanssa ja se on mukavaa! Ei ole montaa tyota mihin tata oikeasti vaihtaisin. On dominikaaneja, jenkkeja, ranskiksia, italiaanoja, norjalaisia... Kiitan ja kuittaan iloisesti, en ole itkenyt sen jalkeen kuin paatin olla Soltera kaiken tapahtuneen jalkeen. Lyhyesti sanottuna typerat naiset ja viela typerammat miehen eivat enaa hairitse minua. Nueva Escuela - Mejor me quedo solo (http://www.youtube.com/watch?v=4tDDDd0rM1Y)

Viitta vaille valmis lahtoon.

"Mina toivoisin ette sina nyt kayttaisi tuota skootteri enaa naina paivina kun viet O:ta kouluun. Voit ihan hyvin kavella." Meinasi arrapaat lentaa, olen niin kyllastynyt tahan kavelyyn ja se on HIDASTA!!!! Eipa vakisin. Ehka pollis sen kutienkin houmenna etta paasen kaupunkiin paivalla. Onk ose mun vika jos skotterin ruuvi on tippunut ?? Ja takajarru tms on kulunut, ei se hyvanen aika uusi ollut kuukausi takaperinkaan. Ehka jarru on kulunut siita syysta etta sita on kaytetty? Enka mina sita tahallani olen hajotanut. Hitto. Aamu alkoi ihan mukavasti kun O tuli sanomaan ennen kouluun lahtoa "Lotta, mina haluaisin etta sina jaat tanne etka lahde pois." Ei se enaa auta..paivalla kavin kirjastossa ja hain luettavaa. Kaupassa kaynnin skippasin ettei tarvitse syödä tänään suklaata. Huomenna voi ehkä taas ostaakin. Tein porkkanasosekeittoa taas kun,Hostäiti sitä haluaa töihin lounaaksi huomenna ja to. Huomenna syödään *pasta bolognesea* niinkun asia hienosti ilmaistaan... Tänään hamppareita. Kaupan mini-sämpylät ja mauttomat (raa'at kaupan) pihvit. mielummmin tekisin itse mutta "nämä on Nii hyvät ja helpot..." Että niin. Chipotle chili kastikkeella peittää sitä mautonta ei-minkään-makua illalla. Edelleenkään nuo valmisruoat ei oo arvostukseni kärkipäässä. Nyt just on taas porkkana-kaura sämpylät kohoomassa niin voin syödä niitäkin... :) Kuulostaa sille että.elämäni on yhtä syömistä täällä. Okei. Siivosin tänään kun piti. Ja latasin kännykkään muutaman punnan puheaikaa. Kaksi siideripulloa kolisee sängynalla, mitähän niillekin teen. En minä alkoholisti ole vaikka sitäkin joku joskus tuumaili.. Niin. Viimeksi kun päädyin ostoksille kaupunkiin niin ostin Beyoncen Midnight Heat hajuveden. Kaipa se tuoksuu ihan hyvälle. Ainiin vielä O:sta sen verran. Sain lahjaksi myös pienen Moshi Monster lelun, tollaisen n.2cm korkean keltaisen pyöreän kaverin. Nämä on täällä aika.tärkeitä, pitänee ottaa isona kohteliaisuutena tämä. Mutta nyt on aika mennä leipomaan ne sämpylät pellille!!

Mä hajoan. mä putoan.

Tämä päivä ei alkanut ihan maailman parhaiten eikä se ainakaan parantunut päättyessään. Viimeisiiin ehkä neljään yöhön en ole nukkunut todellakaanhyvin. Nuo ikävät "valveunikuvat" sekoittavat pääni. Samaan tapaan kuin pizzapainajaiset aiemmin. Nyt herään ja.mietin pitikö minu viedä poika kouluun/tehdä aamuhommat/siivota kämppä/herättää muut. Tajuan olevani hereillä, mutta se unesa ollut asia jää ahdidtamaan enkä voi olla tarkistamatta niitä. Hiippaileppa täällä sitten 2.45 portaissa ja koita olla herättämättä muita... Joo o. Ahdistavia. Srn jälkeen mee taas aikaa nukahtaa uudrllren. Ja koko yö menee miettiessä ja heräillessä samankaltaisissa tilanteissa..Mitä mä teen. .. Odotan nämä viimeiset viikot ja alan laskea päiviä+tuntekja+minuutteja lähtöön. Lapsi kertoo äidilleen että Lotta huutaa aina ja ei oo kiva. On minuakin hyvänen aika patistettu pukemaan vaatteet päälle eikä sanottu että "Noh noh laitetaampa ne nyt kyllä tottakai lässynlää". Jos ei pyynnöISTÄ huolimatta tapahdu mitään sanoin että *****(nimi) nyt ne vaatteet päälle että ehditään kouluun eikä tarvitse juosta kokomatkaa. Helvata sentään kun olen mukava ihminen. sit se äiti tulee juttelee mulle ja käskee olla oikein kärsivällinen tämän lopun ajan. Isälleenkin poika kertonut ja.se taas oli ollut vihainen mulle. Ihan mukava olo oli kun kuulin kaiken tän. Miehetkin on sikoja. Mut sehän me.jo tiedettiin. naiset on muuten vaan vaikeita enkä ® ikävä kyllä® tunne naisiin muutenkaan mitään vetoa. Aamuherätykset on muutenkin kivoja ja koulumatkat kävellään kun bussipysäkille.melko sululla teillä ei pulkkaa vedetään ja potkulauta ei kulje ja liian liukasta tämän äidin mielestä pyöräillen. Luoja sentäänä vapaa ajan dataan ja facetan, syön terveellisesti 4 suklaapatukkaa päivässä ja luen brittiläisiä enkunkielisiä sokkotreffikirjoja... Että voishan ne asiat.tomi huonomminkin olla,.mut sit koulutusohjelmiin vielä pikkusen lisää. Jos.tästä ei saa mitään ymmärrettävää irti Nii. Syyttäkää ennustavaa androidi/käyttöjärjestelmää ja näppäimistössä. Oikoluen tämän ehkä huomenna tietokoneella jos on kovin kamala. Että hyvähän yötä. Ja.mä putoan Nii.kuin yölintu.tu kaikki.

In England part1

Olen nahnyt Lontoon lapikulku matkalla vaikka mita.
esim...
Punaisia puhelinkoppeja
Big Benin
Punaisia kaksikerrosbusseja
Paljon turisteja kartta kadessa suunistamassa
Buckinghamin Palatsin (liekko oikein kirjotettu, en jaksa tarkistaa)
Monen eri maan ihmisia, tai no nain paattelen: mustia, valkosia, aasialaisia ja muuta.
Maailmanpyoran

Eikos se jo riittanytkin kaupunki kierrokseksi etta kaiken naki bussin ikkunasta vilaukselta. Mulle ainakin.
Osasin siis maanantaina lentaa Tampereelta Lontoon Standstedin kentalle ja hankkia itseni sielta shuttle bussilla Victoria Stationille ja lahijunalla Tunbridge Wellsiin. Siita otin taksin ja ajelin uuteen "kotiin".

Niin. Siis tosiaan nyt 5vrk takana taalla Rusthalli nimisessa kaupunginosassa, asumme keskiluokkaisella alueella kolme kerroksisessa talossa. Meilla on 3 vessaa, ja peseytyminen tapahtuu kylpyammeen pohjalla istuen jottei lattia/seinat kastu. Koska niissa ei ole jotain eristeita tms. Kylma siella on jokatapauksessa ja kokolattiamatot kaikkialla muualla paitsi keittiossa. Se lattia on jaatava, eika minulle ole viela hankittu tossuja niinkuin muilla! Asun toisessa kerroksessa pojan kanssa, jaamme kylpparin jonka ovea ei saa lukkoon. Huoneessani on parisanky ja lipasto, seka kirjahylly taynna kirjoja. Ei sinne juuri muuta mahtuisikaan. Siella on myos kuumavesiboileri, joka alkaa kohisemaan n.5.30 aamuisin ja iltapaivalla uudestaan. Ikkunasta nakyy takapihalle ja "puutarhaan" missa ei kylla mitaan juuri kasva.

Ensimmaisena paivana hankin itselleni kirjastokortin kun loysin laheisen kirjaston. Siella voi kayttaa nettia tunnin paivassa ja jos ei ole ruuhkaa niin pidempaankin. Loytyy mukavia novellikirjoja, sivuja siis alle 200 eli suht helppoa ja nopeaa luettavaa englanniksi. Jos on paksu kirja niin mun ajatus ei jaksa keskittya siihen, mietin vaan saanko sita koskaan loppuun. Toki on sanoja joita en ymmarra, mutta ei se haittaa tallaisessa kirjassa. Siella nakee vahan ihmisia ja tiistaisin on joku lasten juttu aamusin siella. Toinen kirjastonhoitaja oli mukava.

Meidan paakadulla Rusthallissa on pari parturia, pubi, kebab/kanapaikka, kirppari, 2 one stop nimista markettia ja pesula. Siinapa ne sitten oikeastaan olikin. Kaupungin keskustaan eli Tunbrigde Welsiin kavelee n.45min-1h (siihen mista alkaa reilu 30min, mutta toiselle puolen kulkemiseen saa varata lisaa aikaa...) Siella on sit juna-asema ja kaikkea mahdollista putiikkia ja kauppaa. Osa kalliita, mut myos suht edullisia juttuja loytyy. Kavin jossain kaupassa alennuksesta ostamassa yhden mustan tuubitopin ja sen kaveriks kutittavan ison "lepakkopaidan" jossa on reikia. En viela tieda missa sellaista kaytetaan, mutta se oli kiva. Mietitaampa nyt, mina shoppailin hah? Haistelin myos hajuvesia, mutta kaikki alko haista samalle ja jotktu pojat vieressa juoskia ja suihkuttelin toisiinsa ehka pullollisen parfyymia, haju oli aika tukahduttava!! Hyi. Eika new ollu mitaan pikkupoikia vaan siis ehka parinkypin kieppeilla.

Nytkin olen Tunbridge Wellsin keskustassa, "aiti ja lapsi" menivat bussilla, mina kavelin pihiyksissani :D Mut oli ihan kiva liikkuakin. Tormattiin lounaalle Marc&Spencerin kahvilassa. Jotain leipaa ja appelsiinmehua soin. Kuulemma tavallisin lounas on leipaa taalla. Mikas siina... Nyt pitas lahtea ulos takas kotiin. Syomaan kanaa illalliseksi. Huoh. Ei muuten mitaan mut sataa vetta. Lunta luvattiin, mutta vetta tulee. Ei paljon, mut vahan kuitenkin. Onneks oon varustautunut hyvin!

Iltasin kotona luen, dataan kannykalla ja syon. Ja ostin siideriakin... Tulen viela alkkikseks. Taalla kun on noita alkoholissakin tarjouksia esim 3siideria 5punnalla tai ota 3, maksa 2.. :D Ei se Suomessa taida ihan niin menna. Ja taas osi ollu isoja pulloja (2l) myoskin mut en sentaan sellasta kun se pitas juoda kerralla melekin ettei valjahdy. Eika se oo ehka kauheen hyva idea.

Potkulauta on kulkuvalineena, pyora on vasta ostovaiheessa. Rahaa tuhlasin jo, etta kannattipa lahtea kaupunkiin. Pitaa koittaa saastaa. Kavin mina jo matkatoimistossakin tuotta keskiviikkona kyselemassa matkoja... Kallista on  anyway.

Mutta nyt jatkan matkaa kohti koti tuolla raikkaassa/.... ulkoilmassa, etta kirjotteln lisaa taas kun saan aikaiseksi. Psst, en ole sosiaaline kun en ole jutellut ihmisille taalla. Tulen pian mokkihoperoksi. MISSA NUORIA TAI JUTTUSEURAA ton aidin lisaksi ?

Miss. L. (kirjastokortissa lukee noin ja sukunimi perassa...)

Villasukkapäivitys lattialta

Pakkoliikuntaa loskassa ja lumisateessa. Eli siis kävelyä bussipysäkille ja kauppaan ja kebuloihin. Eikö kuulostakin houkuttelevalle. Ja sitten palelee vaikka jalassa olis goretex-kengät, kalsongit ja paksut collarit. Os saanu olla varmaan villakerrasto ja toppavaatteet niin olisin tarennut. Inhoan palelemista. Se on niin ikävää ja aina palelee. Aiankni varpaita jos ei muuten. Viime yönäkin heräsin monta kertaa kylmään, vaikka tässä viime viikot olenkin nukkunut sen puolesta oikein hyvin ja ollut kuuamkni yhdellä peitolla. Ensi yöksi taidan varautua toisella peitolla ja lisävillasukilla. Mieti nyt, siis nukkuessaan tarvitsee enemmän vaatetta kun etelässä koskaan "kylmänä päivänä". Pyh.

Sitten tuo päänsärky. Sekin kuuluu inhokkilistalleni. Aamulla herätessäni huomasin tuon ah niin ihanan (...) asian kolkutteleani vasenta kallopuoliskoani. Tiesin heti, että tämä no niitä "kokopäivän harmeja". Se ei lähde yleensä särkylääkkeellä tai millään vippaskonstilla vaan nukkumalla ja olemalla paikoillaan. Kyykkiminen ja kenkien sitominen ovat näitä mitkä pahentavat sen hetkellisesti todella raastavaksi kivuksi.

Mutta oli tässäkin päivässä sentään jotain hyvää ja hyödyllistä, saatiin vierailtua tuolla toisella puolen kylää - "sukuloimassa" (kuulostaapa typerälle.) ja näkemässä toista tätiä (Hetkinen, eihän se mikään täti ole. Vaan H!) ja serkkupoikaa. Olinko se kauan kadoksissa ollut serkku itse sitten niinkun siellä tuumattiin.. ;) Aika aikaansaamatonta kun ei ole tullut käytyä vielä sitäkään poikaa kurkistamassa aiemmin. Ehkä olen laiska ja aikaansaamaton. Mutta synttäreidenkin aikaan päätin tehdä tuplavuoron töissä - että kai minä olen rahaakin koittanut käydä tienaamassa välillä.

Siitä päästäänkin tähän ikuisuuskysymykseen. Mistä rahaa? En minä sitä paljon tarvitse, mutta sen verran että ei nälkään kuole ja voi häipyä tarvittaessa muille maille. Onhan noita töitä onneksi aina jostain löytynyt. Ei ehkä heti, mutta jossain vaiheessa. Nytkin mietityttää, kun toukokuun lopussa olisi meidän ala-asteen luokkakokous, mutta minähän olen (näillä näkymin...) silloin vielä Englannissa. Onkohan siinä muutamaa päivää varaa olla Suomessa - niin rahallisesti kuin töidenkin puolesta. Täytynee laskeskella ja mietiskellä. Tai eihän sitä kukaan voi tietää, vaikka kävisikin jostain syystä niin että olisi Indonesiassa tai Nauru-saarilla jo siinä vaiheessa.

Tukka takana - elämä edessä!

Taas huomaan että kello näyttää niin paljon kuin nukkumaanmenoaikaa. Olenkohan joskus ollut sängyssä ajoissa, siis lukematta kirjaa, kuuntelematta musiikkia tai kirjoittamatta mitään - piiitkään aikaan. Tuskimpa. 

Maatessani olohuoneenlattialla, katselen katosta roikkuvaa kuuta, ikkunoiden edessä tuikkivia tähtiä ja kuuntelen taas tuota musiikkia joka tekee minut iloiseksi. Ja surulliseksi. Haaveilevaksi, ailahtelevaiseksi... Kun aloin ymmärtää lauluista muutakin kun melodian, ne antavat aika paljon enemmän. Edelleen on todella paljon mitä en niistä ymmärrä, sanoja mitä en osaa, mutta silti. Joskus minä vielä osaan espanjaa sujuvasti. On lauluja - joita kuunnellessani rehellisesti sanottuna - itken lähes joka kerta. Olinpa sitten kotona tai baarissa. En voi sille mitään enkä häpeä tunnustaa sitä. Eihän se minusta tee sen kummepaa. Ehkä toisinaan mustempia silmänympäryksiä baarissa, mutta sehän on vaan sitä meikkaus-feikkausta muutenkin. :)

Ainiin, koepakkasin rinkkani toissapäivänä ja sain painoksi 13kg+3kg. Sitten lisäksi tulee ainakin kannettava +3kg. Että eiköhän tuo ruumaan menevä 15kg tule hyvinkin käytettyä ja käsimatkatavara 10kg TOIVOTTAVASTI jäisi vähän vajaaksi. Muuten tulee hankalaa. Kirjathan on tietty painavia. Eli ne ei varmaankaan tule enää Suomeen takaisin. Tai saa nyt nähdä, mutta jos voin jättää niin jätän kyllä sinne. Suklaata tai salmiakkia en aio kantaa, pärjään ilmankin eikä ehkä tule syötyä niitäkään kauheasti. Kun köyhäilee niin tippuu tuo painokin. Ja housut. Mutta siksihän voi käyttää collareita, aina varma valinta. Ja mukava! Mutta totuushan on, että jos ei syö suklaalevyä päivässä (niinkunin eräs neiti tapasi tehdä...Hups.) niin kyllä se näkyy jonkun ajan kuluttua. Eipä sillä että sillä muuten olisi väliä, mutta esim. työvaatteet eivät kiristä. Mutta se on vain ikävä tosiasia, että jos olen yksin ja ei ole tekemsitä, se menee syömiseksi. Olkoon se sitten muroja, sipsiä, karkkia, suklaata tai vaikka kinkkua. Sitä syö vaikkei ole nälkä. Kun ei ole rahaa ostaa sellasita tai tietää että pakko säästää niin ei syö samalla tavalla. Tämän totesin Dominikaanisen vuoden aikana.

Kiitos ja näkemiin.
*L

Tampere, Suomi - millainen on onnellinen ihminen?

Noniin. Tässähän olen jo kuukauden päivät Suomessa luitani kuluttanut. Eiköhän täältä jo melkein jouda pois... Eli jostain kumman syystä olen lähdössä au pairiksi Englantiin (syytän tästä ideasta äitiäni.. :) viikon päästä. En osaa sanoa mikä oli se lopullinen syy tähän ja onko ämä fiksua, mutta sittenhän sen näkee. Muutenkin kaikenlaista tavallaan tässä ollut. Mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma.

En saa nukuttua kunnolla. Heräilen öisin/pyörin illalla patjallani ja mietin kaikkea tapahtunutta. Olisiko minun kuitenkin ollut parempi olla toisella puolen maapalloa ja jatkaa niinkuni ennenkin vai jäädä Suomeen töihin ja hankkia rahaa... Tulevastakaan en tiedä. Viisumia tuskin koskaan tulee tai kesähäitäkään. Tai ehkä joskus, mutta missä ja kuka tietää MIKSI... Ihmiset ovat sikoja. Eli eläimiä. Mikä meistä tekee yhtään parempia kuin muutkaan nisäkkäät, olemmeko oikeasti fiksumpia ? Mikä meidät ajaa epätoivoisiin tekoihin, valehteluun, kieroiluun, voiton tavoitteluun, oman paremmuuden tavoitteluun, pettämiseen, jättämiseen, toisen pahan olon kasvattamiseen...
Miksi me olemme tällaisia? Pitäisi aina muistaa että myöskin olo voi parantua pienillä asioilla. Pienellä viestillä, puhelulla, näkemällä ystäviä tai joskus pelkkä hyvän huomenen sanominenkin riittää. Mutta mikä siitä tekee niin vaikeaa - antaa toiselle edes vähän parempi mieli - vaikka sitten hetkellisesti...

Toiset eivät koskaan halua lapsia ja silti jostain syystä näillä ihmisillä on yksi tai useampi lapsi. Aina niistä ei jakseta ja viitsitä ehkä huolehtia. Toiset haluavat, mutta tietävät etteivät itse voi koskaan saada. Elämä on epäreilua. Tottakaihan lapsiakin voidaan adoptoida, mutta kaikille se ei ole mahdollinen tai haluttu vaihtoehto. Eikä se ole myöskään helppoa.

Sitten on valtaenemmistö - nämä "tavalliset" ihmiset ketkä toivoivat tai "saivat" vain lapsia melko helposti ja ovat tyytyväisiä siihen. EI - en usko että KUKAAN vanhempi oikeasti on aina VAIN iloinen ja tyytyväinen lapseensa. 

En väitä olleeni aina äidilleni pelkkä ilon ja ylpeyden aihe, mutta mehän olemme vain inhimillisiä. En ole ollut hyvä tytär, en aina rehellinen (vaikka olisin tahtonutkin - se ei aina ole mahdollista. Valitan),  en mallikelpoinen, en ole tehnyt varmasti kaikkea moraalisesti oikein, en itselleni enkä muille. Olen nähnyt ikääni nähden varmaankin keskimääräistä enemmän asioita, eikä se ole pelkästään hyvä asia. Tiedän miten inhottavia ihmiset osaavat olla, olen elänyt jonkun kanssa johon  en voi aina luottaa, sen ei tarvitse olla oma kumppani vaan joku joka kuuluu sukuun ja asuu saman katon alla. Kaikkea aikansa, mutta rakkaus tekee ihmisen sokeaksi. Ja toisinaan tyhmäksi. Silti minä väitän että rakastan edelleen, vaikkei se olekaan ehkä terveellistä. Se on asia josta sydän ei kysy "No mutta Lotta, haluatko sinä nyt rakastaa edelleen vai lopetetaanko rakastaminen tähän?"

Se mihin tähtään tällä tekstillä ei liity mihinkään. En tiedä muuta kuni että halusin saada tämän "paperille" nyt. Olen tutustunut muutamiin uusiin ihmisiin viimeisen kuukauden aikana - osasta olisi voinut kehittyä parempikin tuttavuus ajan kanssa, mutta minä säntään taas karkuun. Sen minä teen. Pakenen arkea ja todellista elämää. Edelleen. En halua jäädä aloilleni mihinkään ettei arki ala kyllästyttää ja näyttää "pakollista ja tylsää puoltansa". Olenko sitten huono ihminen sen vuoksi, ehkäpä? Entä jos tavoittelen kuuta taivaalta enkä tule koskaan saamaan kaikkea mitä kuvittelen...

Mitä minä sitten haluan?

-työ mistä pidän oikeasti

-lapsi...

-ystävät lähellä (kyllä, te samat "vanhat")

-asua poissa Suomesta ainakin pimeimmän ja kylmimmän ajan. Se ahdistaa oikeasti. Nyt tuo loska ja piemys ei ole sen parempaa.

-jonkun joka rakastaa

-mahdollisuutta tanssia

onko tämä nyt sitten mahdotonta, tai pitääkö tätä odottaa 10 vuotta? Tai 20? Entäpä jos odotankin 30v. lisää? Sekinhän on mahdollista. Tai voi olla etten koskaan vo isaada kaikkia näitä asioita, vaikka ne eivät mitään ihmeitä olekaan. Kaipaan auringonvaloa. Musiikkia. Ja palaan usein mielessäni menneisyyteen, noin viiden vuoden takaiseen aikaan kun löysin tuon musiikin mistä niin kovasti pidän. Mikä on minulle todella tärkeää. Voisin tanssia rantahiekalla musiikin soidessa palmujen katveessa olevasta radiosta, vaikkapa sitten kuntoilalkiseni ja pysyäkseni kunnossa. Ei se tarvitse olla romminhuuruista tai muutakaan, mutta se että voisi nauttia hiekasta varpaiden välissä, meren kohinasta musiikin lomassa. Ja pienestä tuulen vireestä joka vilvottaisi oloani. Mielummin olisin siellä vaikkapa muutaman ystävän tai tutun kanssa, ei tarvitsisi edes puhua, vain liikkua rytmin mukana.

Mikä on hyvä elämä : tarkoittaako se aineellisia asioita, uutta sohvaa tai ruokapöytää?

Kyllä, joillekin se riittää tai on ainakin osa sitä.

Onko se uusia vaatteita vai matka maailman ympäri?

Onko onnellisuus sitä kun heräät omassa kodissasi joka aamu ja näet talitiaisen syövän itsetehdystä ruokintatelineestä?

Oletko onnellinen kun lapsesi tuovat koulusta hyviä numeroita ja voit kehua niitä sukulaisille ja tuttaville?

Ehkäpä nämäkin asiat ovat tärkeitä juuri sinulle. Ei se tee muista sen parempia tai huonompia - eikä edes onnettomampi välttämättä. Me ihmiset vain arvostamme eri asioita ja pidämme niitä erilaisissa tärkeysjärjestyksissä.

Minulle vaatteet olivat ennen lähinnä pakollinen paha, joita tarvitsemme. Nykyään vaikkapa baarii lähtiesä saatan jopa miettiä mitä pukisin ylleni. Sitä kai sanotaan aikuistumiseksi. Tiedän kuinka syödä terveelliseti ja monipuolisesti - sitähän opiskelin kokkikoulussakin; mutta noudatanko itse sitä? Ehei, en, mutta onko se sitten uhmaa tai lapsellisuutta? Tuskin, vaan lähinnä tottumiskysymys. Ja se että miten turhauttavaa on laittaa ruokaa vain itselleni. Voin sanoa sen lähinnä tuottavan mielipahaa kun ruuan ollessa valmis, sitä ei juuri teekään mieli syödä. MIKSI? Siihen en osaa vastata.

Miksi toisilla on mahdollista opiskella ulkomailla tai muuttaa työnperässä muualle? Miksi toiset kituuttavat minimipalkalla koko ikänsä ja asuvat lapsuudenkodissaan? Ehkäpä he ovat kuitenkin onnellisia ja siinä on tietty turvallisuuden tunne. Ei raha tee ihmistä onnelliseksi, mutta kyllähän se sitä helpottaa.. Olen oppinut sen kantapään kautta. Valittavasti tässä maailmassa ei pärjää enää ilman rahaa ja köyhät ovat "häviäjiä". Mutta toisaalta niillä, kenellä ei ole rahaa - on usein jotain muuta. Perhe ja ystävät, jotka auttavat kaikessa, asumisessa, ruoan hankinnassa yms. 

Miksi ulkomaalaiset naivat suomalaisen tai muunkaan eurooppalaisen - helpon elämän toivossako? Vai onko kyseessä aina aito rakkaus? Tuskin. Aina on ollut ja tulee olemaan ihmisiä ketkä ovat syntyneet "kultalusikka suussa" ja nämä voivat tehdä niinkuin tahtovat. Rahalla saa useita asioita edelleen hoitumaan (ainakin nopeammin) vaikkei se olekaan oikein. Olemmeko me ihmiset korruptoituneita. Kyllä, varmasti. Ja ei, emme kaikki.

Ajatellaampa vielä yhtä asiaa. Kulutustottumuksia. Ruuan hukkaan heittämistä. Äiti opetti pienenä ettei saa heittää ruokaa hukkaan, koska eihän Afrikan nälkäisillä lapsilla ole välttämättä ollenkaan ruokaa. Jos olisinkin joskun voinut lähettää oman lautaseni sinne, mutta eihän se nyt oikeasti ihan niin mene. Koulut, päiväkodit, ravintolat ja sairaalat, kaikki missä valmistetaan ruokaa suuremmille massoille - miettikää sitä hukkaan heitettyä salaatin, lihan, perunan määrää... Ja joskus vain siitä syystä että maidon parasta ennen päivä on samana päivänä eikä kaikki ole mennyt. Eihän se oikeasti yhdessä yössä vielä miksikään mene. Tai vaikkapa salaatti. Koulun ruokalistassa sanotaan että keittopäivänä ei ole salaattia vaan tuorepala. Noh, miksei sitä ylijäänyttä salaattia voisi kuitenkin tarjota nuorille? Eihän se mitään maksa. Toisaalla niin tehdään, toisaalla ei. Tai ettei työntekijät saa ostaa/ottaa ruokaa koteihinsa, vaan se mielummin heitetään roskiin. Tämä on järjetöntä. Kauppojen vanhenevat tuotteetkin menisivät paremmin kaupaksi kun nykyisen (yleensä) -30% tilalla olisi vaikkapa -50%. Eikä lihaa, leipää yms heitettäisi roskiin sieltäkään  sellaisia määriä. 

Entäpä vaatteet. Monet ihmiset keräävät kaappeihinsa kaikenlaista ja sitten ne pölyttyvät hyllyillä jopa käyttämättöminä. Olisiko kamala vaiva tarjota niitä ensiksi vaikkapa kavereille, sukulaisille tai jos kirpputorin pitäminen tuntuu vaikealle - viedä ne UFFin keräyksiin tai ihan kierrätyskeskuksiin. Joku varmasti vielä ilahtuisi sinunkin vanhoista vaatteistasi, kirjoista, levyista, tyynynpäällisitä tai mistä vain.

Jospa tässä oli tarpeeksi sekavaa tekstiä taas - itse en aio tätä "oikolukea" joten näppäimitön kirjoitusvirheet annetakoon anteeksi.

Saatan myös itkeä iltaisin kun kukaan ei näe - en ehkä ole aina vahva, kuten Anna Ericsson laulaa (vai oot voimani mun ?) Hälläkö väliä ja antoisaa itsepohdiskelua kaikille muillekin kuin minulle.

-Lotta jäätynein sormin täällä lattialla kököttäen

Rikki revittynä.

Jos kerron että olen surullinen, minulle sanotaan etta pää pystyyn, se menee ohi. Noh, uskokaa tai älää, mutta ei se vaan mene. Valitettavasti. Olo olisi helpompi ja parempi jos voinsinkin vain elaa onnellisesti ja en itkisi poikaystavani perään. Jonka typeränä jätin Domeihin ja tulin muka Suomeen tekemaan töitä. NO KUN OLISINKIN NIITÄ TÖITÄ!!!


Mutta kaiken takana on siis toivo paremmasta huomisesta ja viisumin uudelleen anomisesta. Välirikko saattoi tulla (sinä itse kyllä tiedät jos tämän luet), mutta minä nyt en vaan osaa itseäni ilmaista järkevästi enkä kommunikoida kanssasi. Eli kutsukirje pitäisi tehdä itse, joten tarvitsen myös palkkatiedot yms ennen sitä. Tulee olmaan pitkä aika erossa, tai ainakin minulle se on pitkä aika, ehkä jollekulle muulle ei ? Tyähakemuksia olen lähetänyt ympäri maata niin moneen paikkaan etten edes itse enää tiedä mitä töitä olen hakenut. Mikäli mnä nyt päädyn Pohjoiseen kausityötekijäksi, niin asuminen on oltava melekin työpaikan kauttaa tai ainaki autettava sen hankinnassa. Muuten tulee vaikeaa. Tampereelta ei ole tärpännyt, vaikka sinne mielummin olisin mennyt kuin johonkin jeeraan Lappiin yksinäni. Noh, mummo lupasi jo lainata läppäriä ja nettiä, menimpämihin hyvänsä. Helpottaa edes yhteydenpitoa rakkaan kanssa.

Ja jos joku haluaa moralisoida tai jauhaa kakkaa tästä Y: suomeen tulosta niin jättäköön omaan tietoonsa, koska jos me rakastamme, ei kenenkään muun sitä tarvitse tehdä. Edelleen sann että oma on soppani ja asiani. En oleaina ollut hyvä ihminen, muttei kukaan meistä. Ei todellakaan ole ketään Pyhimystä tai muutakaan, joten annetaampa luurankojen olla kaapeissa edellisissä elämissämme, eikö niin ?

Tässä tekstissä tuskin on nyt mitään logiikkaa, mutta jotain on raapustettava etten halkea. Itkettää, palelee ja ahdistaa. Lentokentällä Saksassa olin jo mennä viimehetken lippuja myyvällä tiskille ostamaan paluun Santo Domingoon samalle illalle, mutta sain onneksi purtua hammasta ja itkettyä pahaa oloani vain lentokentän leponurkassa peiton alla.. Toivotaan etta ensi vuoden puolella Yovannykin on täällä ainakin jonkun aikaa, jos ei pysyvästi. Kuka tietää, mutta mikäli viisumia ei tipu, en minäkään taas aio jäädä Suomeen. Se on varma se.

Ja nythan olen ollu Suomessa jo lähes 6h, eli valtavasti... Mnulla ei olu legginseja kummempia housuja kun tulin ja melko lailla pisteli jalkoja kun tunto alkoi myöhemmin palailla... Tietäähän sen kun ei vaatetta ole.

En minä väitämeidän elämän olleen pelkkää ruususen unta Las Terrenasissakaan, mutta siella sentään ei tarvinnut palella umpijäässä. Minut kyllä kerran ryöstettiin machetella uhaten, mutta e onneksi pahemmin käynyt. Sama (haitilainen mies) tyyppi oli myös raiskannut/ryöstänyt ainakin 8 muuta naista 2viikon sisällä tapahtuneesta. Ja mitä poliisit tekee, etsii, mutta tuloksett. Tämä tyyppi rellestää miten haluaa.


Tomistotyö olisi loppunut jokatapauksessa viim. tällä viikolla, eika pelkalla 3yötä baari työssä riitä elättämään tällä hetkellä. Ehkä tämä oli hyvä päätös, tai sitten ei. Huominen toivottavasti kertoo vähän enemmän.

KAverit, ootte ihania ja tärkeitä, te ootte mielessä vaikka josksu on pitkiäkin aikoja ettei olla yhteydessä... Mulla ei oo tuolla toisella puolen maailmaa kovin montaa ihmistä mihin voin luottaa, joten te ootte senkin takia todella tärkeitä.

Y Yovanny, te amo. <con mi corazon, con mi alma>

-Lotta 2.12am TRE

Viikonloppu. Maailmanloppu ?

Meilla on vain yksi kotiavain. Olin Danilla toissa pari paivaa takaperin ja odottelin Y:ta mutta tata ei nakynyt siihen aikaan kun paasin, joten paatin kavella kotiin. En sitten ajatellut kovin pitkalle, nimittain eihan se avain tietenkaan minulla ollut. Sen muistin vasta kotona. Alkoi jo hamartaa enka tiennyt milloin Yovanny tulisi. Paatin siis tarkastaa olisiko joku ikkuna jaanyt vahan auki. Ei ollut. Koitin avata vessan ikkunan , mutta eihan se ulkoapain mihinkaan liikahtanut. Sisaltapainkaan en saa sita tyonnettya auki. Tama oli siis tuhoon tuomittu yritys. En kuitenkaan lannistunut. Pitaahan omaan kotiin ainakin kerran elaissaan "murtautua."

Kaikkihan meista on joskus leikkinyt tuolihppaa/korilta korin paalle tai jotain missa ei saa osua jalat maahan. Noh, paatin "leikkia" tata kahdella tuolilla n.3m matkat. Pihan silla puolen oli vetta puoleen saareen ja kaikkea mahdollista kookoksista kattohuopiin. Auringon haalistuttamat muovituolit siis auttoivat minua ylittamaan taman "esteradan" ja aikani rytkytettya sain yhen ikkusalle vesinoista auki.(Kyseessa on siis puusaleikot) Seuraava pulma olikin se, etta miten paasen ikkunasta sisaan, koska se oli suht korkealla, enka mina osaa oikeen hypata tai kiiveta. Ei ole ponnistusvoimaa. Aikani pahkailin ja hyppelehdin, kunnes sain itseni hilattua ikkunan karmeista kiinni pitaen puoliksi sisalle. Samalla sisalle tulvi hyttysia enemman kuin laki sallii... Siina sitten paadyin meidan kivisohvalle ja akkia ikkunaluukut kiinni. Sitten suihkuun, vettakin oli sankot taynna. Meille tulee kylla siis vesi suihkuun, mutta ei illalla, meidan pumppu ei toimi ihan kunnolla...

Nyt istun Danilla kirjoittamassa tata, miettimassa mita teen elamallani, miksi en mennytkaan hotellille vaikka olisi pitanyt kun lupasin... En tieda, viime yona unta tuli ehka tunti, tama paiva kestaa huomiseen, huominen on pidempi kuin ... Mutta onneksii on tosiaan edes vahan toita niin auttaa.

Tanaan ajattelin ostaa sen hyttysverkon kotiin sankyyn - eihan sita viela kauaa olekaan tullut mietittya.