Candi odottaa pentuja ja voi paksusti. Syntyi kolme ruskeaa pentua, mutta ikäänkuin emän vatsassa olisi vielä yksi möykky?
Päivää myöhemmin syntyi viimeinen ja niin pikkuruinen musta poikakoira! Minä sain yhden, Jordan otti mustan, uroksen omistajalle yksi ja vielä yksi J:n serkulle. Samassa paikassa ne olivat ensimmäiset viikot kuitenkin.
Pennuilla taisi olla ikää 5-6 vkoa kun veimme meidän pennut "maalta kaupunkiin". Ensimmäinen yö oli kamala. Molemmat pennut alkoivat ripuloimaan ja oksentelemaan ja näytti että nämä kutistuvat puoleen muutenkin pienestä koostaan. Pitkiä valkoisia matoja löytyi myös. Vähän pahaa teki, mutta pakkohan ne oli siivota ja saada pois.
Aamulla ensimmäisenä J kävi hakemassa matolääkkeet kun totesimme että sitä tarvitaan... Pentujen vointi alkoi kohentua ja annoimme näille pienten koirien penturuokaa. Aluksi syöminen oli aika hapuilua, aiemmin olivat juoneet vain emon tissistä maitoa. Pikkuhiljaa. Musta oli jo tässä vaiheessa ruskeaa siskoaan melkein tuplasti isompi. Minä leikitin ja paijasin tyttöä kuin lasta. .. Kerran jätimme koirat hetkeksi kämpän ulkopuolelle kun ne riehuivat sisällä niin. Aiemminkin olivat kyllä olleet siinä porrastasanteella eivätkä siitä lähteneet.
Nyt kuitenkin havahduimme haukutaan ja vinkumiseen. Toinen koirista oli ilmeisesti lähtenyt seikkailemaan jyrkkiä portaita alaspäin ja tippunut siitä pari askelmaa. Alhaalla oli naapureiden vähän isompi koira ja tämä oli ilmeisesti haukkunut ainakin pikkuista, puremista ei havaittu. Pikkuinen reppana oli säikähtänyt niin ettei liikkunut pitkään aikaan kun toimme sisälle turvaan. Ei tälle onneksi kuitenkaan käynyt mitään sen pahempaa, mutta kyllä minä itsekin säikähdin!
Skootterin kyydissä nämä oppivat olemaan kohtuu hyvin. Rannalla seikkailimme vähän myöhemmin ja kaikki ihastuivat näihin lapsosiin hetkessä ja pysähtyivät leikkimään näiden kanssa. Olivat rannalla pääosin irti ja tulivat aika usein kutsuttaessa luokse, ei kuitenkaan ihan joka kerta :) Kaikkea hauskaa koettiin yhdessä vaikka aikaa ei kulunutkaan kauheasti. Toki kakkojen siivoaminen välillä ärsytti, mutta sitähän se on.
Muutamaa kuukautta myöhemmin pennut kokivat kovan kohtalon ja ovat nyt koirien taivaassa. Siellä ei ole enää kärsimyksiä ja saa leikkiä sydämensä kyllyydestä muiden pentujen kanssa.
Rakkaudella,
pentujen vara-äiti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti