LT elokuu 2013

...koska on vasta niin varhaista joituisin odottamaan ehkä jopa 4h bussia joka lähtee Samana/LT/sanchez suuntaan. Minä istuin odottamassa lentokentän ulkopuolella portailla ja pian siihen tulee yksi poliisi joka kysyy mitä minä odotan ja muistanko häntä. Sanoin että en muista ja sitten tämä mies alkoi kertoa missä minut oli tavannut. Tajusin että se oli sama tyyppi joka kysyi minulta joskus: "Onko sinulla poikaystävää? Jos on niin eihän se mitään haittaa. Jokainen nainen tarvitsee yhden poliisi poikaystävän!"

Sanoin silloinkin vain että ei kiitos, mutta eihän se mitään uskonut. Nyt alkoi sitten kertoa siitä, kun hänellä on vaimo ja lapset.  "EI se mitään mitä haittaa." Minä: "Kyllähän se minua haittaa. Ja jos sanoisin että sitä paitsi ei kiinnosta."

Meni hetki niin huomasin että kaksi miestä jotka olivat lentokoneessa aiheuttaneet pienen selkkauksen,  tulivat nyt ulko-ovista ja jäävät katselemaan siihen. Toinen heistä tuli kysymään minulta espanjaksi että "Anteeksi minä olen tavannut teidät, etkö sinä asu Las Terrenasissa?"  Minä siinä häkellyin vähän ja vastasin että kyllä ja olen menossa sinne mutta ensimmäinen bussi lähtee vasta n.7 aikaan. Hän sanoi että hekin ovat menossa sinne samaan paikkaan ja että voisimme ottaa taksin yhdessä ja maksaa kolmeen pekkaan.

Tuttua taksikuskia ei kuitenkaan siihen aikaan saatu kiinni. Odotimme bussia ensin lentokentällä ja vähän myöhemmin menimme pysäkille taksilla. Matka sujui nuokkuessa ja miettiessä miten kaikki sujuisi taas. Saavuimme Las Terrenasiin n. 10 aikaan ja minä jäin bussista siinä nurkilla missä tuleva huoneeni piti sijaita. Soitin tälle "yhteyshenkilölle", mutta hän ei vastannut.  Hyvin dominikaania. .. Aurinko porotti ja suihku olisi tehnyt terää,  mutta sellaista vaihtoehtoa ei näyttänyt olevan.

Kävelin vähän matkaa ja päädyin tuttujen poikien mopokorjaamolle. Yritin soittaa uudelleen ja selvittää mistä saan avaimen kämppääni. Vihdoin sain tämän tyypin langan päähän ja selvisi että en voikaan vielä muuttaa sinne. Siinäpä pieni pulma. Kuulemma ainakin pari-kolme päivää menisi kun huone pitäisi maalata... Jäin juttelemaan mopokorjaamon poikien kanssa ja kysyin voinko jättää rinkkani sinne ainakin joksikin aikaa. Asia oli ok, joten lähdin käveleksimään kohti meksikolaisen ystäväni ravintolaa,  josko hän olisi jo siellä. Ei ollut.

Pyörin muutaman tunnin kylällä ja söin vähän. Kämppä asia mietitytti.  Mitäs nyt,  budjetti ei antaisi anteeksi hotelliasumista. Eihän minulla ollut suunnitelmia tulevalle. Hankkia töitä ja asua halvasti. Palailtuani iltapäivällä takaisin mopokorjaamolle selitin toisellekin tyypille tilanteeni,  olisiko tällä hyviä ideoita. Meni vain hetkinen kun tämä heitti ilmaan ehdotuksen: voisin asua ainakin jonkin aikaa tämän huoneessa, jota ei itse käytä, sillä kämppää tyttöystävänsä kanssa. Asunnossa asuu myös hänen isänsä, mutta tämä on vartijana töissä öisin eli yöt saisin viettää yksin ja päivisin jos häivyn asunnosta isän nukkuessa. .. Arvatkaa oliko ehdotus aika pelottavakin,  mihinköhän minä vielä joutuisin,  mutta toisaalta luotin tähän tyyppiin sen verran että tiesin ettei jää minua tulisi ahdistelelmaan. Kysyin että mitä se isäkään sanoo jos olen siellä.  Se ei kuulemma olisi ongelma.

Minua on sanottu sinisilmäiseksi ja tyhmäksikin kun teen tällaisia asioita,  mutta rohkea rokan syö ja jos ei koita niin ei voita. Jos homma ei toimisi, voisinhan vain häipyä sieltä. Yksi pojista sitten heitti minut illemmalla sinne ja totesin että paikka on vähän kaukana,  mutta ei mahdottoman matkan takana kuitenkaan. Petasin sängyn ja purin rinkasta pakolliset pesytymisvälineet yms pientä.  Parit paidat ja sortsit. Vessan käyttö neuvottiin, vettä sai ulkoa,  pyykkiäkin saisi pestä koneella tarvittaessa. .. Jännitti. Avainta ei ollut, keinot on monet päästä sisään.  Esim. Ikkunasta.  Todella turvallista. .. Ollessani sisällä pystyin lukitsemaan kaikki onneksi. Kävin vielä suihkussa ja kylällä.  Paluumatkalla sain kyydin toiselta tutulta ja tämä ihmetteli missä asuin.  Selitin tilanteen. Hän sanoi asuvansa n. 300m päässä! :)

Nukuin vähän rauhattomasti,  mietin kaikkea. Aamulla heräsin ja törmäsin lähes sananmukaisesti kaverini isään. Tervehdin ja yritin taas selittää jotain,  mutta onneksi kaverini oli jo asian selvittänyt. Joten nou problem. Hän oli juuri tullut töistä ja aikoi nukkumaan. Minä hiippailin pois ja etsimään syömistä.

Tätä "rinnakkaiseloa" jatkui lopulta noin viikon ennen kuin sain avaimet. avaimet uuteen huoneeseeni, joka oli aika karu.

Jatkuu. ...

2013 kesä ja back to DR

Olen aikaansaamaton mutta annettakoon se anteeksi kun olin unohtanut koko blogin. Viimeisin päivitys näyttää olleen viime vuoden kevät puolella ja alkoholin huuruista elämää vietetty niihin aikoihin. Hauskaa oli yleensä, rahaa kului enemmän kuin tuli töistä, mutta kämppäsinhän silloin sentään ilmaiseksi yhdessä huoneessa ex-työkaverin kämpässä. Sen jälkeen toukokuussa 20 pv 2013 suunnistin takaisin Suomeen kesätöihin. Ensimmäisen etappi oli Tampere, jossa liftasin rinkan kanssa Kuopioon asti. 4 autoa ja yksinäistä ihmistä tarvittiin matkan taittamiseen, mutta säästyipä nekin rahat. Alunperin suunnittelin Kimppakyydillä menoa, mutta eka kuski teki o haría koiran eksytettyä heidät metsään... Siitä se idea sitten lähti. Jäin Kuopioon yöksi Visan ja Soilan luokse yöksi, kiitos teille! Ja seuraavana aamuna ajettiin Van kanssa Kajaaniin luokkakokoukseen. Meillä oli ihan hauskaa siellä, sanottiin ja pulahdettiin Ellun kans myös hyytävän veteen. Toiset oli jo "aikuisia" -toiset ei.. Ja toiset tasan niin urpo ja kuin ennenkin. Itse ainakin lukeudun niihin :D Saatiin kumottua riittävästi alkoholia ja ehkä liikaakin ja sitten lähdettiin Onneloimaan. Erästä joukosta alkoi jo kahden kieppeillä "väsyttää" niin lähdettiin jo aikaisin pois. Siinä minä kesän sitten tein Koti Pizzassa töitä, välillä heppailemassa ja ruokkimassa leiriläisiä, sitten kiiruhti Mondo MMinerals in keittiölle kokkaamaan. Aina jossain välissä nähtiin tyttöjen kanssa, milloin missäkin ja joskus enemmän partyja kuin toisinaan.. Hauskaa oli ja tekemistä riitti. Toisinaan tuntui ettei vuorokauden tunnit riittäisi! Kämppäsin Lauran olohuoneen sohvalla, tulin ja menin edestakaisin ja yleensä kävin vain nukkumassa siellä. Muutaman kerran ulk iltiin Jessen kanssa tai käytiin vaikkapa kaupassa. Loppu kesästä alkoi olla taas kaipuu toiseen kotiin, Las Terrenasiin. Ostettuani lennot Frankfurtin kautta Santo Domingoon oloni oli helpottuneempi tavallaan sillä lennosta ei tarvinnu enää murehtia. Vaikka kaikki tärkeät ja rakkaat ystävät ovat Suomessa, silti elämässä oli jonkun mentävä aukko. Kaipasin hiekkarantoja, bachatan, merenguen ja reggaetonin tanssimista muiden samanhenkisten ihmisten seurassa. Espanjan puhumista... Carmenin tekemiä Chimichangoja, quesadiloja ja muita meksikolainen ystäväni herkkuja. Ja tarpeeksi ahkerasti etsittyäni löytyivät lennot myös Johannalle! Tätä olin odottanut jo pitkään, saisin näyttää toisen puolen elämästäni ystävälleni. Matka ei sujunut ihan mutkitta, Saksassa oli lentokentän vaihto ja koska oli sunnuntai, aikataulut eivät olleetkaan sellaiset kuin olin netistä katsonut. Check In oli onneksi tehty jo Suomessa (kiitos Sallan kaverin isälle... Joka myös vei minut, tuntemattoman tytön Pirkkalan lentoasemalle hyvää hyvyyttään eikä halunnut siitä mitään korvausta.) Niin.. Saksassa saavuttua Frankfurt International Airport:in totesin että lennon lähtöön on aikaa 1h 20min eli aika tiukille menisi. Juoksin Terminaalista air trainiin ja toisessa terminaalissa etsin lähtöportin. Passport controlissa tuli ongelmia. Passini ei kuulemma toiminut. Tai siinä oli jotain outoa, sitä ei löytynyt tietokannasta tms. Koitin selittää että portti sulkeutuu muutaman minuutin kuluessa kun työntekijät alkoivat soitella johonkin ja odottelin n. 15min siinä. Kyseessä kun ei ole mikään pienin lentokenttä... Aikansa selviteltyäni he päästivät minut jatkamaan ja juoksin minkä pääsin portille. Siellä huomasin erään pienen ongelman. Minulla oli rinkka edelleen selässä eikä sitä tietenkään voi viedä matkustamoon. Meinasin joutua paniikkiin. Aloin miettimään mitä tehdä ja etsin juosten lentokenttävirkailijan. Tämä sanoi että ainoa vaihtoehto on palata matkalaukkuhihnojen kautta ulos baggage drop pisteeseen -joka olisi toisella puolella valtavaa rakennusta. Juoksin yhdessä pitkin käytäviä , minä hikisenä ja jalat maitohapoilla. .. Tein oman rinkankanto ennätyksen juostessani ympäriinsä! Toinen työntekijä ajeli niillä golf-autoa muistuttavilla kaaroilla mutta ei viitsinyt pysähtyä vaikka tilanteen näkikin ja toinen virkailija huusi että STOP. JATKOIN SIIS JUOKSUANI. Vihdoin pääsin tiskille ja se oli juuri suljettu mutta Onneksi suostuivat vielä ottamaan rinkkani. Ja taas mentiin, läpi käytävien, turvatarkastusten ja muiden viimeiseen tarkastukseen. Siellä minut taas pysäytettiin. Repussani oli pehmolelu-Sammakko, joka ilmeisesti näytti epäilyttävää koska se pyydettiin saada tutkia. Onneksi eivät alkaneet ratkomaan sitä! Pieni Lotta kun tarvitsee unikaveria. Vihdoin lentokoneessa. Siellä oli joku selkkaus kahden miehen vuoksi joilla oli Emergen Exit paikat ja heidän täytyisi osata joko saksaa tai englantia pystyäkseen istumaan siinä ja auttaakseen muita pakkolaskun sattuessa. Miehet ei ymmärtäneet vaan selkkasivat italiaa ja espanjaa jota tas suerte ei ymmärtänyt sanaakaan. Aikansa huoidottuaan ja selvitettyä miehet suostuivat vaihtamaan paikkoja riviä taaemmas//PITKIN HAMPAIN. .. Lento meni hyvin, koitin nukkua samalla ja katsella elokuvia. Laskeuduimme ajallaan kuitenki kaikesta huolimatta. Jatkuu...