...koska on vasta niin varhaista joituisin odottamaan ehkä jopa 4h bussia joka lähtee Samana/LT/sanchez suuntaan. Minä istuin odottamassa lentokentän ulkopuolella portailla ja pian siihen tulee yksi poliisi joka kysyy mitä minä odotan ja muistanko häntä. Sanoin että en muista ja sitten tämä mies alkoi kertoa missä minut oli tavannut. Tajusin että se oli sama tyyppi joka kysyi minulta joskus: "Onko sinulla poikaystävää? Jos on niin eihän se mitään haittaa. Jokainen nainen tarvitsee yhden poliisi poikaystävän!"
Sanoin silloinkin vain että ei kiitos, mutta eihän se mitään uskonut. Nyt alkoi sitten kertoa siitä, kun hänellä on vaimo ja lapset. "EI se mitään mitä haittaa." Minä: "Kyllähän se minua haittaa. Ja jos sanoisin että sitä paitsi ei kiinnosta."
Meni hetki niin huomasin että kaksi miestä jotka olivat lentokoneessa aiheuttaneet pienen selkkauksen, tulivat nyt ulko-ovista ja jäävät katselemaan siihen. Toinen heistä tuli kysymään minulta espanjaksi että "Anteeksi minä olen tavannut teidät, etkö sinä asu Las Terrenasissa?" Minä siinä häkellyin vähän ja vastasin että kyllä ja olen menossa sinne mutta ensimmäinen bussi lähtee vasta n.7 aikaan. Hän sanoi että hekin ovat menossa sinne samaan paikkaan ja että voisimme ottaa taksin yhdessä ja maksaa kolmeen pekkaan.
Tuttua taksikuskia ei kuitenkaan siihen aikaan saatu kiinni. Odotimme bussia ensin lentokentällä ja vähän myöhemmin menimme pysäkille taksilla. Matka sujui nuokkuessa ja miettiessä miten kaikki sujuisi taas. Saavuimme Las Terrenasiin n. 10 aikaan ja minä jäin bussista siinä nurkilla missä tuleva huoneeni piti sijaita. Soitin tälle "yhteyshenkilölle", mutta hän ei vastannut. Hyvin dominikaania. .. Aurinko porotti ja suihku olisi tehnyt terää, mutta sellaista vaihtoehtoa ei näyttänyt olevan.
Kävelin vähän matkaa ja päädyin tuttujen poikien mopokorjaamolle. Yritin soittaa uudelleen ja selvittää mistä saan avaimen kämppääni. Vihdoin sain tämän tyypin langan päähän ja selvisi että en voikaan vielä muuttaa sinne. Siinäpä pieni pulma. Kuulemma ainakin pari-kolme päivää menisi kun huone pitäisi maalata... Jäin juttelemaan mopokorjaamon poikien kanssa ja kysyin voinko jättää rinkkani sinne ainakin joksikin aikaa. Asia oli ok, joten lähdin käveleksimään kohti meksikolaisen ystäväni ravintolaa, josko hän olisi jo siellä. Ei ollut.
Pyörin muutaman tunnin kylällä ja söin vähän. Kämppä asia mietitytti. Mitäs nyt, budjetti ei antaisi anteeksi hotelliasumista. Eihän minulla ollut suunnitelmia tulevalle. Hankkia töitä ja asua halvasti. Palailtuani iltapäivällä takaisin mopokorjaamolle selitin toisellekin tyypille tilanteeni, olisiko tällä hyviä ideoita. Meni vain hetkinen kun tämä heitti ilmaan ehdotuksen: voisin asua ainakin jonkin aikaa tämän huoneessa, jota ei itse käytä, sillä kämppää tyttöystävänsä kanssa. Asunnossa asuu myös hänen isänsä, mutta tämä on vartijana töissä öisin eli yöt saisin viettää yksin ja päivisin jos häivyn asunnosta isän nukkuessa. .. Arvatkaa oliko ehdotus aika pelottavakin, mihinköhän minä vielä joutuisin, mutta toisaalta luotin tähän tyyppiin sen verran että tiesin ettei jää minua tulisi ahdistelelmaan. Kysyin että mitä se isäkään sanoo jos olen siellä. Se ei kuulemma olisi ongelma.
Minua on sanottu sinisilmäiseksi ja tyhmäksikin kun teen tällaisia asioita, mutta rohkea rokan syö ja jos ei koita niin ei voita. Jos homma ei toimisi, voisinhan vain häipyä sieltä. Yksi pojista sitten heitti minut illemmalla sinne ja totesin että paikka on vähän kaukana, mutta ei mahdottoman matkan takana kuitenkaan. Petasin sängyn ja purin rinkasta pakolliset pesytymisvälineet yms pientä. Parit paidat ja sortsit. Vessan käyttö neuvottiin, vettä sai ulkoa, pyykkiäkin saisi pestä koneella tarvittaessa. .. Jännitti. Avainta ei ollut, keinot on monet päästä sisään. Esim. Ikkunasta. Todella turvallista. .. Ollessani sisällä pystyin lukitsemaan kaikki onneksi. Kävin vielä suihkussa ja kylällä. Paluumatkalla sain kyydin toiselta tutulta ja tämä ihmetteli missä asuin. Selitin tilanteen. Hän sanoi asuvansa n. 300m päässä! :)
Nukuin vähän rauhattomasti, mietin kaikkea. Aamulla heräsin ja törmäsin lähes sananmukaisesti kaverini isään. Tervehdin ja yritin taas selittää jotain, mutta onneksi kaverini oli jo asian selvittänyt. Joten nou problem. Hän oli juuri tullut töistä ja aikoi nukkumaan. Minä hiippailin pois ja etsimään syömistä.
Tätä "rinnakkaiseloa" jatkui lopulta noin viikon ennen kuin sain avaimet. avaimet uuteen huoneeseeni, joka oli aika karu.
Jatkuu. ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti