2013 kesä ja back to DR

Olen aikaansaamaton mutta annettakoon se anteeksi kun olin unohtanut koko blogin. Viimeisin päivitys näyttää olleen viime vuoden kevät puolella ja alkoholin huuruista elämää vietetty niihin aikoihin. Hauskaa oli yleensä, rahaa kului enemmän kuin tuli töistä, mutta kämppäsinhän silloin sentään ilmaiseksi yhdessä huoneessa ex-työkaverin kämpässä. Sen jälkeen toukokuussa 20 pv 2013 suunnistin takaisin Suomeen kesätöihin. Ensimmäisen etappi oli Tampere, jossa liftasin rinkan kanssa Kuopioon asti. 4 autoa ja yksinäistä ihmistä tarvittiin matkan taittamiseen, mutta säästyipä nekin rahat. Alunperin suunnittelin Kimppakyydillä menoa, mutta eka kuski teki o haría koiran eksytettyä heidät metsään... Siitä se idea sitten lähti. Jäin Kuopioon yöksi Visan ja Soilan luokse yöksi, kiitos teille! Ja seuraavana aamuna ajettiin Van kanssa Kajaaniin luokkakokoukseen. Meillä oli ihan hauskaa siellä, sanottiin ja pulahdettiin Ellun kans myös hyytävän veteen. Toiset oli jo "aikuisia" -toiset ei.. Ja toiset tasan niin urpo ja kuin ennenkin. Itse ainakin lukeudun niihin :D Saatiin kumottua riittävästi alkoholia ja ehkä liikaakin ja sitten lähdettiin Onneloimaan. Erästä joukosta alkoi jo kahden kieppeillä "väsyttää" niin lähdettiin jo aikaisin pois. Siinä minä kesän sitten tein Koti Pizzassa töitä, välillä heppailemassa ja ruokkimassa leiriläisiä, sitten kiiruhti Mondo MMinerals in keittiölle kokkaamaan. Aina jossain välissä nähtiin tyttöjen kanssa, milloin missäkin ja joskus enemmän partyja kuin toisinaan.. Hauskaa oli ja tekemistä riitti. Toisinaan tuntui ettei vuorokauden tunnit riittäisi! Kämppäsin Lauran olohuoneen sohvalla, tulin ja menin edestakaisin ja yleensä kävin vain nukkumassa siellä. Muutaman kerran ulk iltiin Jessen kanssa tai käytiin vaikkapa kaupassa. Loppu kesästä alkoi olla taas kaipuu toiseen kotiin, Las Terrenasiin. Ostettuani lennot Frankfurtin kautta Santo Domingoon oloni oli helpottuneempi tavallaan sillä lennosta ei tarvinnu enää murehtia. Vaikka kaikki tärkeät ja rakkaat ystävät ovat Suomessa, silti elämässä oli jonkun mentävä aukko. Kaipasin hiekkarantoja, bachatan, merenguen ja reggaetonin tanssimista muiden samanhenkisten ihmisten seurassa. Espanjan puhumista... Carmenin tekemiä Chimichangoja, quesadiloja ja muita meksikolainen ystäväni herkkuja. Ja tarpeeksi ahkerasti etsittyäni löytyivät lennot myös Johannalle! Tätä olin odottanut jo pitkään, saisin näyttää toisen puolen elämästäni ystävälleni. Matka ei sujunut ihan mutkitta, Saksassa oli lentokentän vaihto ja koska oli sunnuntai, aikataulut eivät olleetkaan sellaiset kuin olin netistä katsonut. Check In oli onneksi tehty jo Suomessa (kiitos Sallan kaverin isälle... Joka myös vei minut, tuntemattoman tytön Pirkkalan lentoasemalle hyvää hyvyyttään eikä halunnut siitä mitään korvausta.) Niin.. Saksassa saavuttua Frankfurt International Airport:in totesin että lennon lähtöön on aikaa 1h 20min eli aika tiukille menisi. Juoksin Terminaalista air trainiin ja toisessa terminaalissa etsin lähtöportin. Passport controlissa tuli ongelmia. Passini ei kuulemma toiminut. Tai siinä oli jotain outoa, sitä ei löytynyt tietokannasta tms. Koitin selittää että portti sulkeutuu muutaman minuutin kuluessa kun työntekijät alkoivat soitella johonkin ja odottelin n. 15min siinä. Kyseessä kun ei ole mikään pienin lentokenttä... Aikansa selviteltyäni he päästivät minut jatkamaan ja juoksin minkä pääsin portille. Siellä huomasin erään pienen ongelman. Minulla oli rinkka edelleen selässä eikä sitä tietenkään voi viedä matkustamoon. Meinasin joutua paniikkiin. Aloin miettimään mitä tehdä ja etsin juosten lentokenttävirkailijan. Tämä sanoi että ainoa vaihtoehto on palata matkalaukkuhihnojen kautta ulos baggage drop pisteeseen -joka olisi toisella puolella valtavaa rakennusta. Juoksin yhdessä pitkin käytäviä , minä hikisenä ja jalat maitohapoilla. .. Tein oman rinkankanto ennätyksen juostessani ympäriinsä! Toinen työntekijä ajeli niillä golf-autoa muistuttavilla kaaroilla mutta ei viitsinyt pysähtyä vaikka tilanteen näkikin ja toinen virkailija huusi että STOP. JATKOIN SIIS JUOKSUANI. Vihdoin pääsin tiskille ja se oli juuri suljettu mutta Onneksi suostuivat vielä ottamaan rinkkani. Ja taas mentiin, läpi käytävien, turvatarkastusten ja muiden viimeiseen tarkastukseen. Siellä minut taas pysäytettiin. Repussani oli pehmolelu-Sammakko, joka ilmeisesti näytti epäilyttävää koska se pyydettiin saada tutkia. Onneksi eivät alkaneet ratkomaan sitä! Pieni Lotta kun tarvitsee unikaveria. Vihdoin lentokoneessa. Siellä oli joku selkkaus kahden miehen vuoksi joilla oli Emergen Exit paikat ja heidän täytyisi osata joko saksaa tai englantia pystyäkseen istumaan siinä ja auttaakseen muita pakkolaskun sattuessa. Miehet ei ymmärtäneet vaan selkkasivat italiaa ja espanjaa jota tas suerte ei ymmärtänyt sanaakaan. Aikansa huoidottuaan ja selvitettyä miehet suostuivat vaihtamaan paikkoja riviä taaemmas//PITKIN HAMPAIN. .. Lento meni hyvin, koitin nukkua samalla ja katsella elokuvia. Laskeuduimme ajallaan kuitenki kaikesta huolimatta. Jatkuu...