Aamupäivän touhotin edetakasin kaupungissa ja koitin etsiä kenkiä, mutta päädyin ostamaan alushousut ja huputtoman hupparin. JA okei. Naisten kengät :D Ei siis ihan sellaset mitä ajattelin. Joka tapauksessa kävin torin kautta Johannaa ja Olgaa moikkaamassa, pankissa laittamassa tilillle rahaa (ja ihmettelemällä sitten että missä on pankkikortti..) Ja töihin. Töissäpä nyt ei ollut ihmeitä. Eilen sain kerrottua, että irtisanon itseni 9.7 alkaen. Kotona minua odotti ihana yllätys....
No niitä uusiapottuja!!! (niitä minä oonkin jo odotellut!), leipää juustolla, maitoa, suklaata ja hedelmäherkkua! <3 Kyllä minä tiedän kuka tämän on tehnyt, kiitos ihan älyttömästi - kukaan ei oo koskaan tehny mulle tällästa !! (Psst, nyt mulla on itku vähän silmässä)
Eilen myöskin blogiani (krhm, jota en ole taas päivittänyt..) oli käynyt lukemassa eräs Krista, jota koskaan en ole tavannut, mutta paljon olen lukenut tämän blogia aiemmin. Ja toisille on käynyt hyvä tuuri ja muutenkin onnistanut - Onnea teille sinne perhe-elämään :)
Kerrompa nyt vähän tässä muutamien viikkojen aikaisia tapahtumia lyhyesti.
Yovannyn viisumin päätös oli kielteinen, siitä hetkestä lähtien päässäni kummittteli paluu Las Terrenasiin ja Domeihin ylipäätään. Aikani etsin ja selvittelin lentoyhteyksiä ja nyt sitten ostin ne.
Helsinki-Riika-Bryssel (AirBaltic) 9.7.2012
Bryssel-Santo Domingo (JetAirFly) 9.7.2012 Perillä pitäisi olla paikallista aikaa 17.00 eli Suomessa puolen yön maissa. Nämä sai kohtuu hinnalla, ja kyseessähän on pelkkä menolippu. Kaikki aikanaan.
Juhannuksena ei ollut erikoisia suunnitelmia, mutta sitten Jenni <3 kutsui minut istumaan iltaa tuonne "kaverille". No ihan hauska ilta siitä kehkeytyikin ja Johannakin liittyi seuraan myöhemmin. Rommia join ja varmaan jotain muutakin. Yhden aikaan vasta lähdimme kaupunkiin ja baareja kohti, tyttöjen kanssa mentiin Onnelaan missä äiti liittyi seuraan myöhemmin ja kai ne pojatkin pyörähtivät. Mutta saatiin tanssia eikä soinut pelkkää kakki-musaa! Minuakin nauratti ja tämä muistetaan! Te teette nämä hetket...
Johannan kanssa on käyty illalla kaupungissa Torin rannassa matkustamassa laivalla (Huom, kyseessähän on lastenleikkipaikka, mutta ei se meitä häirinnyt!) Saatiin ihan itse kiivetä mastoon nostamaan purjeet ja kääntämään ruoria. Sellasta elämäkin joskus on. Loppujen lopuksi mentiin hakemaan kebua ja syömään se meille. Hirvittävä nälkä oli siinä vaiheessa! Ja sänkyyn vaan koisimaan.
Leivottiin kerran omia sämpylöitäkin josta Jennillä todistusaineistoa FB:ssa - teimme hampurilaisia! Onhan ne nyt hyviä kun itse kaikki tehty!! Myöskin perinteiset "Syömingit" on pidetty kerran melkein vanhalla porukalla. Menossa oli mukana, Johanna, Katja, Jenni, Olga ja Eve. Samat kamut ne onneks oli, ei ollu muuttunu kauheesti mikään ja saatiin nauraa (: Näitä hetkiä mä oikeesti kaipasin varmaan eniten Domeissa, mutta ihan kaikkee ei näköjeen voi saada, ainakaan kerralla. Miten ois bileet Karibialla ja ihan oikeita tuoreita hedelmiä, mehuja, tuoretta lihaa, kasviksia aiii.. Mä voisin kerran kuvapostata mitä haluan vielä joskus.. ;)
Yovannya edelleen ikävä, mutta tiedän että me nähdään kohta. Jutellaan jokapäivä, monesti parikin kertaa. Puhelinlasku kasvaa, mutta en voi mitään.
Mä mietin rahaa valitettavan paljon, olisin enemmän ajasta onnellinen jos jättäsin sen murehtimatta. Mutta tämmösissä asioissa kun fiksusti koitan aina ajatella, en haluaisi elää ilman ruokaa tai pelkällä riisillä/pastalla seuraavaa vuotta. Tai kauanko mä ikinä aion tuolla ollakaan. Vaihtelukshan tähän vois laittaa ees munat ja murot, kanan ja ne hedelmät.. :D Koska tottahan se on että jos ees toinen osapuoli ois töissä niin kaikki ois okei, mut nyt kun ei oo tietoo kummanakaan töistä niin miettii väkisinkin. Ja mietityttää moni muukin asia tuonne paluun ohella...
Jospa joku jaksoin kahlata tekstin tänne asti etten vain itselleni kirjoittanut.
Mua pelottaa, en ois tätä tunnustanut aiemmin, mutta olkoon. Ei, ette tiedä mikä .
Yo no te quiero perder
Nyt taitaa loppua teksti ja kello näyttää 1.15...
28 kesäkuuta 2012
12 kesäkuuta 2012
Odotellaan :)
...ja pidetään nyt peukkuja. Y kävi tänään uudestaan embajadassa. Mä niin toivon myöntävää vastausta!!! Ettei yksin tarviin kärvisatellä. On mulla ne kaverit, te täällä, mutta tiedätte tekin ettei se ole ihan sama. Jos oma poikaystävä on kaukana ja pitkän ajan päästä voi nähdä - ikävä riepoo. Mutta nyt toivotaan parasta ja eletään päivä kerrallaan. (: Eilinen oli kaamea, mutta onneksi työpäiväkin hymyili tänään. Kuten myös Johanna - se paistaa tuossa lettuja - sämpyläjauhosta ja paljolla munalla! :D Ei ollu muuta jauhoa nii kokeiltiin siitä. Hajoo aika herkästi, mutta hyviä silti! Ja päälle mummon hilloa - nam... Ja kokeillaan yökyläily-petiä, eli vuodesohvaa ja koenukutaan se tänään. Tai ens yonä. Samapa tuo. Aamulla pitäs mennä töihin vielä misa-vuoroon eli 10-16.
Lentoja katseltu niin suuntaa kuin toiseenkin - takaovi paolle jos vastaus on kieltävä.
Tänään käytiin myös ostamassa ätin karkkeja eli Crazy Frogseja jamyös mansikkasuklaata. Oli yllättävän hyvää sellaseks imellykseks.
Palataan taas ja viikonlopuksikin on jo sunnuntai-suunnitelmia ihanien lasten seurassa!! Hugo & Nooa - minä tulenetsimään teidät :)
-Lotta hymyillen ja kuunnelleen Kaija Koota. Ainakin tällä hetkellä vielä. (johanna häärää paistinpannun kanssa keittiössä..)
Lentoja katseltu niin suuntaa kuin toiseenkin - takaovi paolle jos vastaus on kieltävä.
Tänään käytiin myös ostamassa ätin karkkeja eli Crazy Frogseja jamyös mansikkasuklaata. Oli yllättävän hyvää sellaseks imellykseks.
Palataan taas ja viikonlopuksikin on jo sunnuntai-suunnitelmia ihanien lasten seurassa!! Hugo & Nooa - minä tulenetsimään teidät :)
-Lotta hymyillen ja kuunnelleen Kaija Koota. Ainakin tällä hetkellä vielä. (johanna häärää paistinpannun kanssa keittiössä..)
11 kesäkuuta 2012
Musica para ti
(Romeo Santos)
<yo te pienso siempre>
Tu y Yo
Cosas pequeñas
El amor que perdimos
----
(Daddy Yankee)
¤
Lovumba
Solo somos tu y yo bailando asi
Pidiendo mas y mas, calor
Siendo que soy para ti
Abrazame fuerte, dale, no me suelte
Llego el tiempo de los dos
Pidiendo mas y mas, calor
Siendo que soy para ti
Abrazame fuerte, dale, no me suelte
Llego el tiempo de los dos
Bebe pero que bien te ves
De verdad tienes lo que me gusta a mi
Acariciame, con los besos tuyos se lo que es vivir
A ritmo y al movimiento
Le ponemos sentimiento
Viviendonos el momento
Una y otra vez
De verdad tienes lo que me gusta a mi
Acariciame, con los besos tuyos se lo que es vivir
A ritmo y al movimiento
Le ponemos sentimiento
Viviendonos el momento
Una y otra vez
Tu eres cielo
Yo soy fuego
Vamos a ver quien se va a quemar
Yo soy fuego
Vamos a ver quien se va a quemar
Solo somos tu y yo bailando asi
Pidiendo mas y mas, calor
Siendo que soy para ti
Abrazame fuerte, dale, no me suelte
Llego el tiempo de los dos
Pidiendo mas y mas, calor
Siendo que soy para ti
Abrazame fuerte, dale, no me suelte
Llego el tiempo de los dos
La temperatura sube fuera de control
Cuando tu lo mueves te llama la rumba
Deja que te lleve hoy por hoy al amor
Todo el mundo le debe pero le saldamos bailando
Seguimos dandole, ahi ahi
Que nadie nos pare, ahi ahi
Que lo sepa el mundo, ahi ahi
Aqui minuto es una hora, y una hora es un segundo
Cuando tu lo mueves te llama la rumba
Deja que te lleve hoy por hoy al amor
Todo el mundo le debe pero le saldamos bailando
Seguimos dandole, ahi ahi
Que nadie nos pare, ahi ahi
Que lo sepa el mundo, ahi ahi
Aqui minuto es una hora, y una hora es un segundo
Tu eres cielo
Yo soy fuego
Vamos a ver quien se va a quemar
Yo soy fuego
Vamos a ver quien se va a quemar
Solo somos tu y yo bailando asi
Pidiendo mas y mas, calor
Siendo que soy para ti
Abrazame fuerte, dale, no me suelte
Llego el tiempo de los dos
Pidiendo mas y mas, calor
Siendo que soy para ti
Abrazame fuerte, dale, no me suelte
Llego el tiempo de los dos
Lo que hay es rumba pa´que tu abuse
(bum) rompe caliente
Zumba que asi te luce
Muévelo, muévelo
Rumba pa´que tu abuse
(bum) rompe caliente
Zumba que asi te luce
Muévelo, muévelo
Muévete que bien te ves
Tus ojitos dicen que quieres de mi, acaríciame
Cuando acabe todo vuélvelo a repetir
Al ritmo y al movimiento
le ponemos sentimiento
viviéndonos el momento una y otra vez
Tu eres cielo
Yo soy fuego
Vamos a ver quien se va a quemar
Solo somos tu y yo bailando asi
Pidiendo mas y mas, calor
Abrázame fuerte, dale, no me suelte
Llego el tiempo de los dos (x2)
(Love and rumba)
Oh oh oh oh oh (x5)
Love and rumba
10 kesäkuuta 2012
Lauantai ja maailman ihmettelyä
"Olisin mielummin Limonilla kuin täällä nyt". Liekkö oli sanajärjestys just tollanen, mutta pääasia ilmeni. Ajattelin ihan samaa kuin sinä.
Paluu arkeen ja todellisuuteen, mutta elettiinhän sitä arkea tuollakin. Todellistakin se oli. Kylmine suihkuine ja sähkökatkoksineen.
--
Nyt olen mummon luona. Käytiin vanhalla veneellä ajelemassa sähkömoottorin kanssa, alkoi vuotaa oikean puolen pohjasta/laidasta kun uitiin vähän syvemmällä. Äyskäröin vettä takaisin jokeen ja käännyttiin takasin. Hain puita ja lämmitin uunin. Talossa oli hyytävän-jäätävää, villasukissa ja takissakin minua palelsi. Sitten onneksi sain mennä lämmittämään saunaa. "Kotona" en halunnut käydä saunassa enkä täälläkään ikinä montaa minuttiia viihdy, mutta saimpahan koittaa sytyttää sen. Harjoituksen puutettahan se vain on. Sain kuitenkin lämmitettyäja sitten vain odoteltiin vähän. M & P meni ensin ja minä vasta lopuksi. Kävin joessakin. Pesin hiuksetkin siellä ja olo oli todella puhdas. En muista milloin olisi ollut viimeksi tuollainen olo. Ihana ja raikas. Melkein teki mieli jäädä vain laiturille seisomaan ja katselemaan jokea ja sen virtausta.
Elin sen hetken yllättävän voimakkaasti.
Vesi oli kylmää ja melkein pisteli ihoa aluksi, mutta äkkiä hyvänolon tunne vain täytti kehon. Olen kokenut tämän joskus ennenkin ja aina se mietityttää. Tekee iloiseksi. Voisimpa yhdistää kahdesta elämästä asioita ja saada ne sulautumaan saumattomasti.
Illalla söin ja söin. Söin vielä lisää. En osannut lopettaa ja tuntui vain että haluan syödä. Lisää. Hiilihydraatteja. Rasvaa ja hiilihydraatteja. Säästin sentään sosepurkin ja suklaalevyn kotiin ja tuliaisiksi. Näin mummonhenkarilla ihana mekon.Kirkkaan vihreä ja rypytetty/"tiukka" yläosa ja alhaalta väljä. Rantamekko. Oliisin halunnut pukea sen päälleni heti, mutta oli kylmä. Myöhemmin aioin sen kuitenkin vielä tehdä. Sanoin mummolle että minä niin toivoisin että ttämä voisi tulla käymään minun kotona LasTerrenasissa... Haluaisin viedä mummon myös tanssimaan vaikkapa bachataa mitä tämä oli Egyptissä joskus opetellut. Tai merengue - tai mitä vain, mutta jotain kuitenkin! Haluaisin näyttää El Limonin vesiputoukset - Playa Bonitan ja Cosonin tyhjät rannat aamuisin ja sunnuntaisin dominikaanien kansoittamat - Samanan niemimaan pitkän sillan ja niemen kärjen - meidän kodin ja mitä siellä syödään... Meidän elämää tuoisela puolen maailmaa. Mutta eihän se helppoa ole. Kenellekään. Ei lähteminen tai palaaminen. Ei matkustaminen.
Miten kommunikoida maassa jonka kieltä ei ymmärrä sanaakaan? Miten ostaa neljännes kilo juustoa tai kinkkua lihatiskiltä? Miten laskea rahan arvoa ja mitä se tekee paikallisessa valuutassa? Miten saada töitä ja elättää itsensä? Missä tutustua ihmisiin ja saada ystäviä?
Sitä voi jokainen meistä miettiä joskus ja koittaa auttaa muita - niitä ketkä ehkä ovat näiden kysymysten kanssa painiskelemassa - eikä läheskään aina omasta halusta.
Miksi siellä soditaan ja tapetaan viattomia ihmisiä?
Miksi ihmiset rakastuvat kansallisuuteen ja väriin katsomatta?
Miksi on halu nähdä jotain muuta kuin se tavallinen arki?
Miksi on halu auttaa muita ihmisiä ketkä ovat köyhiä tai huonoista oloista?
Miksi kansainvälistä liikkuvuutta on haluttu lisätä ainakin EU-maiden sisällä?
--
Miksi byrokratia haluaa vaikeuttaa matkustamista?
Miksi matkustamiseen vaaditaan tuhansia ja taas tuhansia asiakirjoja?
Miksei rakkaus riitä matkustamisen syyksi maailman toiselle laidalle?
--
Paluu arkeen ja todellisuuteen, mutta elettiinhän sitä arkea tuollakin. Todellistakin se oli. Kylmine suihkuine ja sähkökatkoksineen.
--
Nyt olen mummon luona. Käytiin vanhalla veneellä ajelemassa sähkömoottorin kanssa, alkoi vuotaa oikean puolen pohjasta/laidasta kun uitiin vähän syvemmällä. Äyskäröin vettä takaisin jokeen ja käännyttiin takasin. Hain puita ja lämmitin uunin. Talossa oli hyytävän-jäätävää, villasukissa ja takissakin minua palelsi. Sitten onneksi sain mennä lämmittämään saunaa. "Kotona" en halunnut käydä saunassa enkä täälläkään ikinä montaa minuttiia viihdy, mutta saimpahan koittaa sytyttää sen. Harjoituksen puutettahan se vain on. Sain kuitenkin lämmitettyäja sitten vain odoteltiin vähän. M & P meni ensin ja minä vasta lopuksi. Kävin joessakin. Pesin hiuksetkin siellä ja olo oli todella puhdas. En muista milloin olisi ollut viimeksi tuollainen olo. Ihana ja raikas. Melkein teki mieli jäädä vain laiturille seisomaan ja katselemaan jokea ja sen virtausta.
Rauhallinen.
Elin sen hetken yllättävän voimakkaasti.
Vesi oli kylmää ja melkein pisteli ihoa aluksi, mutta äkkiä hyvänolon tunne vain täytti kehon. Olen kokenut tämän joskus ennenkin ja aina se mietityttää. Tekee iloiseksi. Voisimpa yhdistää kahdesta elämästä asioita ja saada ne sulautumaan saumattomasti.
Illalla söin ja söin. Söin vielä lisää. En osannut lopettaa ja tuntui vain että haluan syödä. Lisää. Hiilihydraatteja. Rasvaa ja hiilihydraatteja. Säästin sentään sosepurkin ja suklaalevyn kotiin ja tuliaisiksi. Näin mummonhenkarilla ihana mekon.Kirkkaan vihreä ja rypytetty/"tiukka" yläosa ja alhaalta väljä. Rantamekko. Oliisin halunnut pukea sen päälleni heti, mutta oli kylmä. Myöhemmin aioin sen kuitenkin vielä tehdä. Sanoin mummolle että minä niin toivoisin että ttämä voisi tulla käymään minun kotona LasTerrenasissa... Haluaisin viedä mummon myös tanssimaan vaikkapa bachataa mitä tämä oli Egyptissä joskus opetellut. Tai merengue - tai mitä vain, mutta jotain kuitenkin! Haluaisin näyttää El Limonin vesiputoukset - Playa Bonitan ja Cosonin tyhjät rannat aamuisin ja sunnuntaisin dominikaanien kansoittamat - Samanan niemimaan pitkän sillan ja niemen kärjen - meidän kodin ja mitä siellä syödään... Meidän elämää tuoisela puolen maailmaa. Mutta eihän se helppoa ole. Kenellekään. Ei lähteminen tai palaaminen. Ei matkustaminen.
Miten kommunikoida maassa jonka kieltä ei ymmärrä sanaakaan? Miten ostaa neljännes kilo juustoa tai kinkkua lihatiskiltä? Miten laskea rahan arvoa ja mitä se tekee paikallisessa valuutassa? Miten saada töitä ja elättää itsensä? Missä tutustua ihmisiin ja saada ystäviä?
Sitä voi jokainen meistä miettiä joskus ja koittaa auttaa muita - niitä ketkä ehkä ovat näiden kysymysten kanssa painiskelemassa - eikä läheskään aina omasta halusta.
Miksi ihmisiä asuu muualla kuin kotimaassansa?
Miksi ihmiset rakastuvat kansallisuuteen ja väriin katsomatta?
Miksi on halu nähdä jotain muuta kuin se tavallinen arki?
Miksi on halu auttaa muita ihmisiä ketkä ovat köyhiä tai huonoista oloista?
Miksi kansainvälistä liikkuvuutta on haluttu lisätä ainakin EU-maiden sisällä?
--
Miksi byrokratia haluaa vaikeuttaa matkustamista?
Miksi matkustamiseen vaaditaan tuhansia ja taas tuhansia asiakirjoja?
Miksei rakkaus riitä matkustamisen syyksi maailman toiselle laidalle?
--
Jos erehdyitte lukemaan tänne asti, jättäkää jotain merkkiä itsestänne ja näistä mietteistä...
Yksin. Suomi .
Suomi. Kylmä. Harmaus. Vesisade. KYLMYYS. Kipu. Kutina. Yksinäisyys. Tuska. Kodittomuus.
Työ - kaverit - raikkaus - "koti" - hevoset - entinen elämä - paluu muuttuneeseen elämään.
Ei en tiedä. Itkenyt olen jo paljon, mutta kyyneleet eivät ehdy. // Pyyhi kyyneleet... //
Kädet kutiavat ja niitä polttaa lähes päivittäin. Tekee elämästä epämiellyttävämpää.
Töitäkään ei ole tarpeeksi. Tai ainakaan sen vertaaa mitä ajattelin.
Onneksi voi pitää yhteyttä puhelimitse ja netissä. FB-skype. OoVoo. Messenger.
Joskus tahoisin vain jäädä sängyn pohjalle - enkä nousta. Mutta joka kerta kuitenkin nousen - saan voimaa ajatellessani Sinua.
Voisimpa nähdä Sinut ensimmäisenä aamuisin ja viimeisenä illalla. Se tekisi elämästäni elämisen arvoista taas. Sydämeni hymyilisi, nyt ainoastaan kasvoni hymyilevät.
Ystävät. Te pidätte minut pystyssä täällä. Voi kun saisin teidät mukaani edes kerran. Edes hetkeksi. Olisimpa valinnut "helpomman tien" elämiseen - mutta sitten tämä ei olisi minun elämäni.
Elä yksi elämä - tee kaikki mitä tahdot - rakasta lujaa - iloitse onnistumisista - ole onnellinen läheistesi puolesta. - rakasta ja elä !
Työ - kaverit - raikkaus - "koti" - hevoset - entinen elämä - paluu muuttuneeseen elämään.
Ei en tiedä. Itkenyt olen jo paljon, mutta kyyneleet eivät ehdy. // Pyyhi kyyneleet... //
Kädet kutiavat ja niitä polttaa lähes päivittäin. Tekee elämästä epämiellyttävämpää.
Töitäkään ei ole tarpeeksi. Tai ainakaan sen vertaaa mitä ajattelin.
Onneksi voi pitää yhteyttä puhelimitse ja netissä. FB-skype. OoVoo. Messenger.
Yksin en haluaisi nukahtaa. Enkä herätä.
Voisimpa nähdä Sinut ensimmäisenä aamuisin ja viimeisenä illalla. Se tekisi elämästäni elämisen arvoista taas. Sydämeni hymyilisi, nyt ainoastaan kasvoni hymyilevät.
Ystävät. Te pidätte minut pystyssä täällä. Voi kun saisin teidät mukaani edes kerran. Edes hetkeksi. Olisimpa valinnut "helpomman tien" elämiseen - mutta sitten tämä ei olisi minun elämäni.
Elä yksi elämä - tee kaikki mitä tahdot - rakasta lujaa - iloitse onnistumisista - ole onnellinen läheistesi puolesta. - rakasta ja elä !
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)