30.4

Pitäisi varmaan aloittaa meditointi tai muu mielenhallinta.  Etten miettisi ja murehtisi liikaa. Vaikka asiat periaatteessa ovatkin hyvin,  silti kalvaa epäilys: "entäpä jos. .." Riittääkö rahat? Kuinka maksaa kaikki? Onko töitä?  Missä?  Milloin? Mistä katto pään päälle? Onko meillä mahdollisuuksia anoa viisumia J:lle? Saadaanko me se? Haluaisin että tietäisin vastaukset näihin kaikkiin,  mutta ei. ..

Kaiken se kestää.
Rakkaus ♥

~Lotta

Koirien taivaaseen

Candi odottaa pentuja ja voi paksusti. Syntyi kolme ruskeaa pentua, mutta ikäänkuin emän vatsassa olisi vielä yksi möykky?
Päivää myöhemmin syntyi viimeinen ja niin pikkuruinen musta poikakoira! Minä sain yhden,  Jordan otti mustan, uroksen omistajalle yksi ja vielä yksi J:n serkulle. Samassa paikassa ne olivat ensimmäiset viikot kuitenkin.

Pennuilla taisi olla ikää 5-6 vkoa kun veimme meidän pennut "maalta kaupunkiin". Ensimmäinen yö oli kamala. Molemmat pennut alkoivat ripuloimaan ja oksentelemaan ja näytti että nämä kutistuvat puoleen muutenkin pienestä koostaan. Pitkiä valkoisia matoja löytyi myös. Vähän pahaa teki,  mutta pakkohan ne oli siivota ja saada pois.

Aamulla ensimmäisenä J kävi hakemassa matolääkkeet kun totesimme että sitä tarvitaan... Pentujen vointi alkoi kohentua ja annoimme näille pienten koirien penturuokaa. Aluksi syöminen oli aika hapuilua, aiemmin olivat juoneet vain emon tissistä maitoa. Pikkuhiljaa. Musta oli jo tässä vaiheessa ruskeaa siskoaan melkein tuplasti isompi. Minä leikitin ja paijasin tyttöä kuin lasta. .. Kerran jätimme koirat hetkeksi kämpän ulkopuolelle kun ne riehuivat sisällä niin. Aiemminkin olivat kyllä olleet siinä porrastasanteella eivätkä siitä lähteneet.

Nyt kuitenkin havahduimme haukutaan ja vinkumiseen. Toinen koirista oli ilmeisesti lähtenyt seikkailemaan jyrkkiä portaita alaspäin ja tippunut siitä pari askelmaa. Alhaalla oli naapureiden vähän isompi koira ja tämä oli ilmeisesti haukkunut ainakin pikkuista, puremista ei havaittu. Pikkuinen reppana oli säikähtänyt niin ettei liikkunut pitkään aikaan kun toimme sisälle turvaan. Ei tälle onneksi kuitenkaan käynyt mitään sen pahempaa, mutta kyllä minä itsekin säikähdin!

Skootterin kyydissä nämä oppivat olemaan kohtuu hyvin. Rannalla seikkailimme vähän myöhemmin ja kaikki ihastuivat näihin lapsosiin hetkessä ja pysähtyivät leikkimään näiden kanssa.  Olivat rannalla pääosin irti ja tulivat aika usein kutsuttaessa luokse,  ei kuitenkaan ihan joka kerta :) Kaikkea hauskaa koettiin yhdessä vaikka aikaa ei kulunutkaan kauheasti. Toki kakkojen siivoaminen välillä ärsytti,  mutta sitähän se on.

Muutamaa kuukautta myöhemmin pennut kokivat kovan kohtalon ja ovat nyt koirien taivaassa. Siellä ei ole enää kärsimyksiä ja saa leikkiä sydämensä kyllyydestä muiden pentujen kanssa.

Rakkaudella,
pentujen vara-äiti

Kun linjat ei pelaa

Tekisi mieli heittää kännykkä seinään. P@$*@ kun yrittää soittaa nii  @skypen kautta puhe on kuin vedenalaista pulinaa, hotcom katkeaa minuutin jälkeen ja sen jälkeen puhelimeen ei saada yhteyttä ja asia olisi tärkeä. Nukkuakin pitäisi,  herätys aamulla 6.15. Mikään ei pelaa sillon kun pitäisi.  Voisin vain heittäytyä itkemään tuohon lattialle,  jos se vaikka auttaisi. Nämä kun ovat sellaisia asioita mitkä pitäisi hoitaa,  muuten menee yöunet. Ärsyttää. Kiukuttaa. Pipari sentään.

Netti ei toimi toisessa päässä joten fb ja muut haihatukset poissuljettuja nekin. Ah. Eipä tässä muuta.

Para matrimonio

Jos joku on menossa naimisiin ulkomailla/ulkomaalaisen kanssa,  tässä kerron vähän miten asia etenee. Eli häitä varten tarvittavia juttuja nyt käyn tässä läpi vähän tarkemmin. VAROITUS kuivaa luettavaa.

Dominikaaninen Tasavalta kuuluu Haagin sopimukseen (ks.Haagin yleissopimus 1961) ja näin ollen kaikkien papereiden laillistaminen hoituu samalla tavalla,  Apostille-todistuksella. Ensin kävin maistraatissa (samat lomakkeet voi myös tulostaa www.maistraatti.fi) kyselemässä kauanko näissä asioissa yleensä menee ja mitä kaikkea tarvitsen.
-esteettömyystodistus/esteiden tutkinta (voimassa 4kk, sen saa 7vrk kuluttua maistraattiin toimittamisesta) pyysin myös espanjaksi = monikielinen suomi/ruotsi/englanti/espanja 0e
-Apostille-todistus yllämainittuun 12e
-ulkomaalaisesta puolisosta annettavat tiedot (tämä ja esteiden tutkinta lomake palautetaan maistraattiin yhdessä.) Nimi, osoite, s.posti, puhnro, synt.aika
-Virkatodistus/syntymätodistus tarvitsin tämän espanjaksi, jotta välttyisin kalliilta käännätys prosessilta. Laitoin sähköpostia Helsingin maistraattiin: "Hei, tarvitsen espanjankielisen syntymätodistuksen ja siihen apostille-leiman." Tietysti viestiin tulee omat henkilötiedot ja postitusosoite. Helppoa, tämän saa siis HKI:stä "erikoispalveluna", myös muita kielivaihtoehtoja. (vtj-otteet.helsinki@maistraatti.fi) Kotiin tulee alle viikossa. Hinta 30e
-Apostille-todistus yllämainittuun 12e

Eli Monikielisen esteettömyystodistuksen ja Apostillen siihen sain täältä Tampereelta. Paperissa lukee kaikki tiedot 4:llä kielellä. Vietyäni lomakkeet täytettynä maistraattiin ja siitä 8vrk kun sain nämä kotiin toimitettuna. Siitä lisähintaa 5e.
Syntymätodistus ja siihen Apostille myöskin kotiin noin viikossa (itselleni sattui pääsiäisen pyhiä tähän,  joten kesti ehkä päivän pidempään). Lasku tuli myös postissa,  maksuaikaa 21vrk.

Domeissa tarvitsen myös tietysti passini ja siitä kopion.
Dominikaanit tarvitsevat:
-cedula,  original y copia (henkkarit ja kopio niistä)
-acta de nacimiento, certificada (syntymätodistus,  sertifioitu, ei tarvitse olla "legalizada/laillistettu") en ole ihan varma onnistuuko tuo sertifiointi myös paikallisesta Oficial de civil paikasta vai joutuuko sen hankkimaan Santiagosta
-papel de soltería (tms mikä vastaa meidän esteettömyystodistusta) tämä pitäisi saada JCE:sta aika helposti. Ilmainen?

Kaksi todistajaa tarvitsemme myös ja heidän henkilöllisyystodistuksensa. Mikäli ulkomaalainen,  passi käy,  paikallisilla cedula. En muista saiko todistajat olla sukua vihittäville vai ei.

Tässähän tätä tekstiä tulikin, mitähän vielä?

Minulla on ihana hääpuku, mutta se vaatii vielä pientä hienosäätöä. Asia on työn alla,  kiitos siitä äidin työkaverille. Kengät ostan vasta Domeista, Santiagon reissu pitää tehdä kuitenkin ennen häitä. Käyn ehkäpä salongissa paikallisten naisten tapaan myös. .. ;)

Ciao! Hasta pronto! See you soon! Palataan taas :)

♥:llä Lotta

saavuin kotiin.

Elokuu 2013 ....odoteltuani matkatavarahihnalla hetkisen, menin vaihtamaan vaatetta kevyempään ja istuskelemaan ulko-oven lähelle. Olin taas palannut Dominikaaniseen Tasavaltaan, Santo Domingoon, maan pääkaupunkiin. Ilma oli kuuman kostea huolimatta siitä, että kello oli vasta kaksi aamulla. Vedin syvään henkeä ja huomasin kuinka koko saari tuoksui niin erilaiselle. elämä maistuu niin erilaisen suolaiselta ja Tiesin tulleen kotiin.

Täällä ja tuolla onko rakkautta tai rakkaita?

Onneksi elämässäni on Rakkaus isolla R:llä, ilman sitä vois Tämä kaupunki olla minulle liikaa. Edelleenkään en montaa ihmistä tunne, bachata/afrolatin night:n kautta joihinkin ihmisiin pintapuolisesti tutustunut, mutta minulle se ei vielä riitä. Tarvitaan oikeita ystäviä. Ja te kyllä tiedätte missä olette, enimmäkseen liian kaukana pyörähtää töiden jälkeen kylässä tai lähteä notkumaan vain johonkin. Olen tullut siihen tulokseen ettei sillä ole mitään merkitystä, oletteko 50, 500 vai 5000 kilometrin päässä, olette yhtä paljon mielessäni ja treffien järkkäily on yhtä hankalaa. Rakkaudesta sen verran, vaikka välillämme on tuhansia kilometrejä, aavaa merta ja muita esteitä, minä tiedän että tämä kestää ne. Olennaisempaa onkin kysyä kestääkö pää? Joulun jälkeen Suomeen tullessani tiesin ettei tämä helppoa olisi ja kahden kuukauden jälkeen olinkin jo sitä mieltä että takaisin on päästävä. Vaikka vain vähäksi aikaa. Minähän kävinkin siellä vaikka pitkään asiaa pohdinkin ja poikaystäväni yritti toimia järjen äänenä tietäen rahatilanteeni. Joku luulee että olen hyvinkin rahoissani kun matkustelen näinkin paljon, mutta totuus on toinen. Kun tuntuu ettei jaksa enää päivääkään yksin täällä Suomessa, ne rahat kaivetaan vaikka maan alta... Seuraavan kerran olen lähdössä touko-kesäkuun vaihteessa ja siihen mennessä pitäisi olla minun parit paperit kunnossa, jotta häät voidaan järjestää suunnitelmien mukaan. Tai allekirjoittaa paperit ja juhlia sen jälkeen. .. Toivottavasti pääsen jo ensi viikolla maistraattiin näitä asioita setvimään. Hommassa ei pitäisi olla kummoisia mutkia, lähinnä että tilataan Helsingistä espanjankieliset paperit niin säästytään käännättämiseltä mikä taas on kallista Kesän jälkeen en taas tiedä mitä tapahtuu, haluaisin toki olla RD:ssa mutta voi olla ettei se pitkää pätkää ole mahdollista tällä budjetilla. Jos olisikin joku hyvä ja helppo keino ansaita rahaa, enkä puhu diilauksesta tai prostituutiosta kuten joku joskus heitti. Ihmisiähän tässä vain ollaan. Silti en kadu mitään tästä, menneisyydessä on asioita jotka olisivat paremminkin voineet mennä, mutta kaiken sen jälkeen elossa ollaan ja näillä mennään mitä on saatu !

Jos minua itkettää

Eilen illalla minulla oli vielä hyvä olla, mutta nyt tuntuu ettei tästä tule yhtää mitään. Ehkä minusta ei sitten ole tähän. Eihän töihin meno varsinaisesti ahdista, mutta sitten jossain vaiheessa tulee epätoivo. Kun Hänellä ei ole hyvä olla sängyssä siinä asennossa mihin nostin ja vaikka parhaani yritän ja muuttaa asentoa, tämä tuntuu ylitsepääsemättömälle asialle tänään. Edelliselläkin kerralla se oli vaikeaa, mutta tänään mahdotonta. Onko vika minussa vai enkö vain osaa? En tunne oloani kovin hyväksi työntekijäksi jos mikään ei onnistu. Toki tässä voi olla myös muuta?, mutta silti tuntuu pahalta. Ei ole mukava koittaa itkeä äänettömästi keittiössä Hänen yrittäessä nukkua happimaski kasvoillaan. Enkö minä vain riitä? Lasken tunteja, minuutteja ja pahimmillaan sekunteja työpäivän päättymiseen. Enhän minä tällaista halunnut. Enkä arvannut että se olisi muutenkaan tätä. Jos elämänhalu hiipuu, se ikäänkuin säteilee jotain negatiivista muillekin. Rahallisesti tämä ei ole yhtään sen parempi kuin keittiötyöt, mutta täällä ainakaan käsieni ei pitäisi altistua kemikaaleille tai ruoka-aineille. Ehkä olisi parempi vain tehdä pätkätöitä keittiössä, miettien joka ilta missä seuraavana päivänä taas olisikaan. Siellä sentään tiedän mitä tehdä ja tunnen saavani jotain aikaan - täällä tulee lähinnä rautavanne rinnan ympärille ahdistamaan. Haluanko että heräilen uudestaan toistuvaa painajaiseen, jolloin en tajua olevani unessa: Hän ei saa happea, haukkoo henkeään Ja kuolee aina vain Uudelleen, koska MINÄ olin muka nukahtanut kesken työvuoron ja jättänyt Hänet yksin.