Te ootte syy elää täällä ja NYT.

Aamupäivän touhotin edetakasin kaupungissa ja koitin etsiä kenkiä, mutta päädyin ostamaan alushousut ja huputtoman hupparin. JA okei. Naisten kengät :D Ei siis ihan sellaset mitä ajattelin. Joka tapauksessa kävin torin kautta Johannaa ja Olgaa moikkaamassa, pankissa laittamassa tilillle rahaa (ja ihmettelemällä sitten että missä on pankkikortti..) Ja töihin. Töissäpä nyt ei ollut ihmeitä. Eilen sain kerrottua, että irtisanon itseni 9.7 alkaen. Kotona minua odotti ihana yllätys....

No niitä uusiapottuja!!! (niitä minä oonkin jo odotellut!), leipää juustolla, maitoa, suklaata ja hedelmäherkkua! <3 Kyllä minä tiedän kuka tämän on tehnyt, kiitos ihan älyttömästi - kukaan ei oo koskaan tehny mulle tällästa !! (Psst, nyt mulla on itku vähän silmässä)


Eilen myöskin blogiani (krhm, jota en ole taas päivittänyt..) oli käynyt lukemassa eräs Krista, jota koskaan en ole tavannut, mutta paljon olen lukenut tämän blogia aiemmin. Ja toisille on käynyt hyvä tuuri ja muutenkin onnistanut - Onnea teille sinne perhe-elämään  :)

Kerrompa nyt vähän tässä muutamien viikkojen aikaisia tapahtumia lyhyesti.
Yovannyn viisumin päätös oli kielteinen, siitä hetkestä lähtien päässäni kummittteli paluu Las Terrenasiin ja Domeihin ylipäätään. Aikani etsin ja selvittelin lentoyhteyksiä ja nyt sitten ostin ne.
Helsinki-Riika-Bryssel (AirBaltic) 9.7.2012
Bryssel-Santo Domingo (JetAirFly) 9.7.2012 Perillä pitäisi olla paikallista aikaa 17.00 eli Suomessa puolen yön maissa. Nämä sai kohtuu hinnalla, ja kyseessähän on pelkkä menolippu. Kaikki aikanaan.

Juhannuksena ei ollut erikoisia suunnitelmia, mutta sitten Jenni <3 kutsui minut istumaan iltaa tuonne "kaverille". No ihan hauska ilta siitä kehkeytyikin ja Johannakin liittyi seuraan myöhemmin. Rommia join ja varmaan jotain muutakin. Yhden aikaan vasta lähdimme kaupunkiin ja baareja kohti, tyttöjen kanssa mentiin Onnelaan missä äiti liittyi seuraan myöhemmin ja kai ne pojatkin pyörähtivät. Mutta saatiin tanssia eikä soinut pelkkää kakki-musaa! Minuakin nauratti ja tämä muistetaan! Te teette nämä hetket...

Johannan kanssa on käyty illalla kaupungissa Torin rannassa matkustamassa laivalla (Huom, kyseessähän on lastenleikkipaikka, mutta ei se meitä häirinnyt!) Saatiin ihan itse kiivetä mastoon nostamaan purjeet ja kääntämään ruoria. Sellasta elämäkin joskus on. Loppujen lopuksi mentiin hakemaan kebua ja syömään se meille. Hirvittävä nälkä oli siinä vaiheessa! Ja sänkyyn vaan koisimaan.

Leivottiin kerran omia sämpylöitäkin josta Jennillä todistusaineistoa FB:ssa - teimme hampurilaisia! Onhan ne nyt hyviä kun itse kaikki tehty!! Myöskin perinteiset "Syömingit" on pidetty kerran melkein vanhalla porukalla. Menossa oli mukana, Johanna, Katja, Jenni, Olga ja Eve. Samat kamut ne onneks oli, ei ollu muuttunu kauheesti mikään ja saatiin nauraa (: Näitä hetkiä mä oikeesti kaipasin varmaan eniten Domeissa, mutta ihan kaikkee ei näköjeen voi saada, ainakaan kerralla. Miten ois bileet Karibialla ja ihan oikeita tuoreita hedelmiä, mehuja, tuoretta lihaa, kasviksia aiii.. Mä voisin kerran kuvapostata mitä haluan vielä joskus.. ;)

Yovannya edelleen ikävä, mutta tiedän että me nähdään kohta. Jutellaan jokapäivä, monesti parikin kertaa. Puhelinlasku kasvaa, mutta en voi mitään.
Mä mietin rahaa valitettavan paljon, olisin enemmän ajasta onnellinen jos jättäsin sen murehtimatta. Mutta tämmösissä asioissa kun fiksusti koitan aina ajatella, en haluaisi elää ilman ruokaa tai pelkällä riisillä/pastalla seuraavaa vuotta. Tai kauanko mä ikinä aion tuolla ollakaan. Vaihtelukshan tähän vois laittaa ees munat ja murot, kanan ja ne hedelmät.. :D Koska tottahan se on että jos ees toinen osapuoli ois töissä niin kaikki ois okei, mut nyt kun ei oo tietoo kummanakaan töistä niin miettii väkisinkin. Ja mietityttää moni muukin asia tuonne paluun ohella...

Jospa joku jaksoin kahlata tekstin tänne asti etten vain itselleni kirjoittanut.


Mua pelottaa, en ois tätä tunnustanut aiemmin, mutta olkoon. Ei, ette tiedä mikä .

Yo no te quiero perder

Nyt taitaa loppua teksti ja kello näyttää 1.15...