Lauantai ja maailman ihmettelyä

"Olisin mielummin Limonilla kuin täällä nyt". Liekkö oli sanajärjestys just tollanen, mutta pääasia ilmeni. Ajattelin ihan samaa kuin sinä.

Paluu arkeen ja todellisuuteen, mutta elettiinhän sitä arkea tuollakin. Todellistakin se oli. Kylmine suihkuine ja sähkökatkoksineen.

--

Nyt olen mummon luona. Käytiin vanhalla veneellä ajelemassa sähkömoottorin kanssa, alkoi vuotaa oikean puolen pohjasta/laidasta kun uitiin vähän syvemmällä. Äyskäröin vettä takaisin jokeen ja käännyttiin takasin. Hain puita ja lämmitin uunin. Talossa oli hyytävän-jäätävää, villasukissa ja takissakin minua palelsi. Sitten onneksi sain mennä lämmittämään saunaa. "Kotona" en halunnut käydä saunassa enkä täälläkään ikinä montaa minuttiia viihdy, mutta saimpahan koittaa sytyttää sen. Harjoituksen puutettahan se vain on. Sain kuitenkin lämmitettyäja sitten vain odoteltiin vähän. M & P meni ensin ja minä vasta lopuksi. Kävin joessakin. Pesin hiuksetkin siellä ja olo oli todella puhdas. En muista milloin olisi ollut viimeksi tuollainen olo. Ihana ja raikas. Melkein teki mieli jäädä vain laiturille seisomaan ja katselemaan jokea ja sen virtausta.

 Rauhallinen. 

Elin sen hetken yllättävän voimakkaasti.

Vesi oli kylmää ja melkein pisteli ihoa aluksi, mutta äkkiä hyvänolon tunne vain täytti kehon. Olen kokenut tämän joskus ennenkin ja aina se mietityttää. Tekee iloiseksi. Voisimpa yhdistää kahdesta elämästä asioita ja saada ne sulautumaan saumattomasti.

Illalla söin ja söin. Söin vielä lisää. En osannut lopettaa ja tuntui vain että haluan syödä. Lisää. Hiilihydraatteja. Rasvaa ja hiilihydraatteja. Säästin sentään sosepurkin ja suklaalevyn kotiin ja tuliaisiksi. Näin mummonhenkarilla ihana mekon.Kirkkaan vihreä ja rypytetty/"tiukka" yläosa ja alhaalta väljä. Rantamekko. Oliisin halunnut pukea sen päälleni heti, mutta oli kylmä. Myöhemmin aioin sen kuitenkin vielä tehdä. Sanoin mummolle että minä niin toivoisin että ttämä voisi tulla käymään minun kotona LasTerrenasissa... Haluaisin viedä mummon myös tanssimaan vaikkapa bachataa mitä tämä oli Egyptissä joskus opetellut. Tai merengue - tai mitä vain, mutta jotain kuitenkin! Haluaisin näyttää El Limonin vesiputoukset - Playa Bonitan ja Cosonin tyhjät rannat aamuisin ja sunnuntaisin dominikaanien kansoittamat -  Samanan niemimaan pitkän sillan ja niemen kärjen - meidän kodin ja mitä siellä syödään... Meidän elämää tuoisela puolen maailmaa. Mutta eihän se helppoa ole. Kenellekään. Ei lähteminen tai palaaminen. Ei matkustaminen.

Miten kommunikoida maassa jonka kieltä ei ymmärrä sanaakaan? Miten ostaa neljännes kilo juustoa tai kinkkua lihatiskiltä? Miten laskea rahan arvoa ja mitä se tekee paikallisessa valuutassa? Miten saada töitä ja elättää itsensä? Missä tutustua ihmisiin ja saada ystäviä?

Sitä voi jokainen meistä miettiä joskus ja koittaa auttaa muita - niitä ketkä ehkä ovat näiden kysymysten kanssa painiskelemassa - eikä läheskään aina omasta halusta.

Miksi ihmisiä asuu muualla kuin kotimaassansa?

Miksi siellä soditaan ja tapetaan viattomia ihmisiä?
Miksi ihmiset rakastuvat kansallisuuteen ja väriin katsomatta?
Miksi on halu nähdä jotain muuta kuin se tavallinen arki?
Miksi on halu auttaa muita ihmisiä ketkä ovat köyhiä tai huonoista oloista?
Miksi kansainvälistä liikkuvuutta on haluttu lisätä ainakin EU-maiden sisällä?

--

Miksi byrokratia haluaa vaikeuttaa matkustamista?
Miksi matkustamiseen vaaditaan tuhansia ja taas tuhansia asiakirjoja?
Miksei rakkaus riitä matkustamisen syyksi maailman toiselle laidalle?

--

Jos erehdyitte lukemaan tänne asti, jättäkää jotain merkkiä itsestänne ja näistä mietteistä...