Tulin siihen tulokseen, ettei tämä joka vilahtanut ollut niitä pikkuötököitä mitä usein juoksentelee lattioilla, vaan joku hieman isompi. Laitoin valot päälle ja - kappas! Sehän onkin Herra Hiirulainen!
Tässä sain sen ensin purkkiin ja ujutin alle pahvin. Ei tehny mieli tappaa sitä, joten tämä oli ystävällisempi tapa. (Kerran jouduin päästämään yhden hengiltä puupalikalla... Inhaa, mutta se oli jäänyt hiirenloukkuun jalastaan kiinni. Eipähän kitunut sitten.)
Päästin kamun ulos (tyhmää kyllä, "korokkeelle"..), mutta osasi se siitä alas loikkia.
Iloisesti lähti kohti kotia, hieman kyllä "hortoilevaa" oli aluun tuo kipitys. Ois kai itselläkin jos purkkiin työnnettäisiin.
Enempää asukkaita en onneksi löytänyt, mutta tulipahan tutustuttua edes tähän yhteen.
-Lotta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti